Lemmikin kesyttäminen

Lemmikistä on todettu olevan lapsille hyötyä. Kissat ja koirat ovat mukavia, kuten moni muukin eläin. Kissoja ja koiria oli Suomessa 2014 arviolta kumpaakin yli puoli miljoonaa. Niitä riittää siis moneen kotiin. Hyötynä uskotaan, että kotieläimiä lapsena käsitelleen allergiat ovat vähäisempiä aikuisena.

Lapsuuteni kodissa oli kaneja, kissa, koira, lehmiä, kanoja, sikoja ja hevonen. Siedätystä saattoi lisätä esimerkiksi kävely liukumiinaan lukuisia kertoja, vai mikä se sitten onkaan se mikä mahdollisesti vaikuttaa allergian vähenemiseen… Hyötyihin voi lukea lisäksi sen, että vastuu eläimistä ja työstä on hyvä oppia jo nuorena. Esimerkiksi eläimet vanhenevat eri tahtiin, joten sen elämän vaiheet näkee varsin pian. Niistä on myös osattava luopua. Kanit lisääntyvän sukkelaan ja myös vasikasta kasvoi lehmä varsin pian.

Koiran ikävuosi sanotaan olevan seitsemän ihmisen vuotta, joten 10 vuoden ikäisenä se on jo 70 vuotias. Ilmeisesti kissan ikä lienee samaa tasoa, sillä kuvan erittäin ruma ja iso kissa eli lähes parikymmentä vuotta.

Päivälehdessä oli juttu kissoista 19.9.2016. Kissan vierailusta naapurin pihalla on ilmeisesti kysymys reviirin määrittelystä.

Erään linkin tiedon mukaan ”vapaasti ulkoilevan kissan reviiri voi olla yli neliökilometrin kokoinen. Kaupunkikotikissan reviiri on keskimäärin kuusi hehtaaria. Yöaikaan ulkoileva kissa liikkuu keskimäärin 400 metrin säteellä kodistaan ja kulkee isojenkin teiden yli autoja varoen.” http://www.elaintieto.fi/kissa-luonnossa/

Kuvassa oleva lapsuuteni suuri kotikissa piti pihapiirin vapaana kulkukissoista – se oli sen reviirin keskus. Hyvin monen mielestä tuo kissa oli heidän näkemistään kaikkein rumin. Sillä oli musta naama ja nenä. Lapsuudessani se oli ollut läsnä aina. Toinen kissoistamme oli muksuille hieman äkäinen. Vartuttuamme tulimme myös toimeen senkin kanssa.

Kuten tiedetään, kissat olivat maatilalla töissä – kuuluivat oleellisesti pihapiiriin – ne pitivät hiirikannan kurissa. Tämän lisäksi ne olivat meille kavereita. Maatilan kissat tulivat toimeen myös pihakoiramme kanssa. Kumpikin sai pitää oman olemuksensa – ne oppivat toistensa tavat varsin pian.

Kissan villieläimen vaistojen sanotaan uinuvan – tai että ne uinuvat kun siitä pidetään paijjaamalla huolta. Muistaakseni tämän tapainen tieto kerrottiin eräässä tiedeohjelmassa aikoinaan. Mainitsemani kissojen lajin lukumääräarvioksi ilmoitetaan alan järjestöissä – Suomen Kissaliitossa ja Suomen Kennelliitossa – hiukan yli puoli miljoonaa. Kts. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maailman_rakastetuin_peto Kuinkahan sama menetelmä sopisi ihmisten kesyttämiseen? Ilmeisesti kaiken kaikkiaan ne ovat saman kaltaisia kuitenkin …

Vanhat ihmiset tiesivät neuvoa meille muksuille, sen mitä eräässä tiedekirjoituksessa sanotaan: ”Lelun pyydystäminen saa mielihyväkemikaaleja erittymään kissan aivoissa samalla tavalla kuin aidonkin saaliin sieppaus. Parhaiten tätä tarkoitusperää täyttävät leikit, joissa omistaja panee lelun liikkeelle – esimerkiksi heittää pingispalloa huoneen poikki tai vetää narun päähän solmittua karvahiirtä.” tällä tavoin kissaa narrattiin sisällä. Ulkona se osasi temput luonnostaan – joskus liiankin hyvin.

Kuvassa oleva Murri piipahti vuosikymmenten jälkeen käymässä, kun sukulaiset toivat vanhan valokuvan nähtäväkseni. Oikein mukava muisto. Seuraava kissasukupolvi eli monen muistikuvan mukaan vielä vanhemmaksi, yli kaksikymmentä vuotta – vaikka se oli pentuna mitä mitättömin eikä ollut tarkoitus ottaa pitemmäksi aikaa …

Metsästyskoirastamme kerron joskus toiste …


Korjasin päivämäärän olemaan 19.9.2016 (epähuomiossa oli 19.8.2016). Lehden kirjoitukseen en nyt löytänyt linkkiä … / 20.9.2016   klo 11. 55