Lennu nro II

Vuosia sitten kysäisin perusiloiselta ja vakaaksi tietämältäni tuttavaltani hänet tavatessani ohimennen, että

mikä Sinua vaivaa.

Hänen ilmeensä oli arjesta poikkeava, mikä johti kysymykseeni.

Huokauksen tapaisesti hän vastasi, että

koira kuoli.

Surullista.

Lenkkikumppani, vuosien toveri mökillä ja ainainen auton täyte ja kaikkea muutakin. Luopumisen tuskaa siis, kaipausta tietenkin. Hiljaisuutta ja autiutta. Kynsien rapina parketilla astellessa puuttui, ja vastaantulotervehdys kotiin palatessa.

Ohjasin hankkimaan toisen, pennun, mutta vastaus oli, että ei ikinä. Ei tietenkään menetettyä saa takaisin, vain muistot säilyvät.

Pianpa onnellisuus olemukseen palasi.

Tuttavani olivat hankkineet saman näköisen pennun. Varmaankin villi tuholainen, mutta vilkas ja osa elämäntapaa. Heillä lienee ehkä jo kolmas versio koirastaan, tai neljäs, tapauksesta kun on aikaa lukuisat koiranvuodet.

Valtakunnan ykköskoira oli menehtynyt uutisten mukaan – Mäntyniemen vahti.

Lennu on useassa eri muodoissa nettiä selaillessa, mutta kaiketi kaikki versiot tarkoittavat samaa. Olisin ehdottanut, että Putin toisi tuliaisina kesätapaamiseen koiranpennun, tai Biden Boston kun on heillä, mutta päätivät tavata Sveitsissä.

Kekkosen aikana presidentin koirakin oli osa suurta kokonaisuutta, ja hyviä suhteita naapuriin, Paasikiven-Kekkosen linjaa. Niin, kerran Kekkosella oli Neukkulan tuliaisinaan muhkea turkislakki, susi oli kaadettu.

Korona

Jätä kommentti

*