Lokakuu 1912

Puutarhausta on hallitukset pyrkineet edistämään eri aikoina

Puutarhaviljelyn vaiheista Suomessa

katsaus:

Tunnetun puutarhauksen kehto on meillä Turku, jossa 1249 perustetussa luostarissa ja Naantalin luostarissa kasvatettiin mauste- ja vihanneskasveja, kuten kaali ja mustajuuri. Luostareista harrastus levisi aateliskartanoihin ja säteritiloille, myöhemmin pappiloihin ja tavallisen rahvaan keskuuteen.

1500-luvulla Ruotsin hallitus päätti edistää puutarhaviljelyä. Kustaa Vaasa sääti lailla, että kaikilla säteri- ja rustitiloilla oli oltava ’pieniä tarhasia ruokarydejä varten’.

Aiemmin mainitsinkin jo oluen panossa mausteena käytetyn humalan viljelystä – se tuli velvollisuudeksi tuona aikana. Ruotsin käännyttyä luterilaiseksi, tuotti hallinto Suomen katolilaismielisen aateliston alueelle saksalaista aatelistoa – ja saksalaisia kauppiaita muutti Suomeen talouden kasvun kaudella, tuoden mukanaan uusia vihanneskasveja.

1768 professori Adrian Gadd julkaisi käytännön miehenä ensimmäisen suomalaisen puutarhakirjan. Samaan aikaan tehtiin Turussa monia alan väitöskirjoja. Viljeltyjä kasveja olivat vihannekset, kaalin ja lantun lisäksi viljeltiin sipulia, meiramia, persiljaa, pippurijuurta, palsternakkaa ym. – ja humalan viljelyala laajeni.

Huomionarvoista on, että tupakkaa (kaiketi ns. kessua) kasvatettiin tällä kaudella kaikkialla maassamme. – tämä oli siis nousukauden, eli taloudellisen aikakauden tuotosta.

(Alkuosan lähteenä on pääosin ”meidän perheen puutarha

(oppikirja) Maija Kujanpää, 5. p. 1967, 1. p. 1951)

Wikipediasta ja perinnesivuilta koottua:

Mitä Suomen alueella entisaikaan kasvatettiin?

… Suomalaisilla on tapana kylvää kaskirukiin kanssa samaan aikaan nauriita sekottaen niiden siemeniä rukiinjyviin ja korjaavat ne syksyllä oraitten seasta. Samoin he kylvävät siihen, mistä vilja on syksyllä leikattu, keväällä ohraa taikka sitten syksyllä jälleen ..

Muutamat polttavat myöskin syksyllä rukiinsängen ja pistävät rukiinsiemenen siihen. … Pellava kasvaa myöskin erikoisen hyvin kaskimailla, samoin nauriit, ellei nimittäin maa ole kovaa ja kivistä.»

(Kaikki muistavat, että nauris oli yleinen ruokatarvikkeena ennen 30-vuotisten sotien myötä levinnyttä perunaa.)

Tuohon ajanjaksoon mennessä ja sen kuluessa oli etenkin eteläisen Suomen metsät kaskettu ja viety polttopuina varsin laajasti – raiskioista teksteissä puhutaan …

 

– – – – –

Kotipuutarhan työkalenteri 1912

Lokakuu

(saattaa olla että teos on kirjoitettu Kuopiota etelämmällä alueella, joten eri kuukausien puutarhatyöt on määritettävä kokemusperäisesti – eli sääolojen mukaan!)

Keittiökasvitarha

Yöhallat ovat täydellä teholla olemassa – juurikasten korjuu, keräkaalin korjuu jne.

Juurihedelmien on annettava kuivua kunnolla ennen kellariin viemistä!

Hedelmäpuutarha

Kaikki syys- ja talvihedelmät poimitaan puista kuukauden kuluessa. Hedelmät korjataan niin myöhään kuin mahdollista … jäätyneet hedelmät ovat arvottomia!! Hedelmät asetetaan poimimisen jälkeen muutamaksi päiväksi valoisaan paikkaan ’hikoamaan’. Puhdas säilytyshuone, jonka lämpötila on + 4 … + 8 C. (Hedelmähuoneessa ei saa säilyttää esim. juurikkaita tai muita hajua antavia tarvikkeita!

Koristekasvitarha

Pensaita puhdistellaan ja leikellään, lannoitetaan ja pöyhitään pensasryhmiä maasta (muistettava tuo, että kirja voi olla eteläiseen Suomeen aikautettu?) Vanhan nurmikon voi kääntää – kaiketi kyntää ja maan lannoittaa rikkaruohottomalla väkitunkiolla, kalisuolaa ja luujauhoa voipi samalla tuoda lisäksi.

Avomaan ruusut peitetään talveksi ..

Ikkunatarha

Ulkona olevat astiaruusut tuodaan sisään. ja ne istutetaan joka syksy uudelleen, saman kokoiseen ruukkuun ja uuteen multaan.

Erikoisia yleisiä töitä

… lehtien haravointi, nurmikon lakaiseminen, lavalaatikot nostetaan pois, puhdistellaan,  pehkut, … salaojitusta suoritetaan ja syvältä kääntämistä …

Maata ja hiekkaa kerätään hallattomaan paikkaan talvitarpeiksi säilyyn.

Poimintoja Ossian Lundén

Kotipuutarhan Työkalenteri, WSOY 1912


 Muutamia sanontoja edellisestä tekstistä

  1. Rälssitilalla oli maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettu maatila. Sana rälssi juontaa juurensa ruotsinkieliseen frälse-sanaan, joka tarkoittaa juuri vapaata ja verosta vapautettua.

Suomen alueelle syntyivät ensimmäiset rälssitilat 1200-luvulla, kun Alsnön säännöllä ryhdyttiin suomaan verovapauksia kuninkaalle suoritettavaa ratsupalvelua vastaan.

Keskiajan lopulla tilanne kuitenkin muuttui ja verovapaus säilyi tilalla, vaikka ratsupalvelusta ei enää suoritettukaan. Rälssitilan keskus oli asuinkartano, jota kutsuttiin säteriksi.

Myöhemmin rälssivapauden piiriin koettiin kuuluviksi alle peninkulman matkan päässä säteristä sijaitsevat saman omistajan maatilat, joita kutsutaan yleisesti rajapiiritiloiksi.

  • Rälssitiloja saivat Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa alkujaan omistaa vain aateliset, vuodesta 1723 lähtien lisäksi papit ja porvarit.[1]

Vuonna 1789 säädetty yhdistys- ja vakuuskirja vahvisti, että rälssitilaa ei voitu muuttaa verotilaksi eikä päinvastoin.[2]. Samalla myönnettiin talonpojillekin oikeus ostaa vero­vapaita rälssi­tiloja, jotka pysyivät rälssi­tiloina riippumatta siitä, kuka ne omisti.[1][3]

 

  1. Ratsutila eli rustholli (ruots. rusthåll) oli maatila, jonka tehtävänä oli lähes koko ruotujakolaitoksen olemassaolon aikana, 1600-luvun lopulta vuoteen 1808 saakka, varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotaa varten. Ratsutilan isäntää kutsuttiin ratsutilalliseksi eli rusthollariksi.
  2. Ratsutilat muodostettiin läänien ja pitäjien suurimmista maatiloista ja niiden tehtävänä oli varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotaa varten. Tavallisesti ratsupalvelusta suorittamaan palkattiin ulkopuolinen, jolle järjestettiin rahapalkan lisäksi torppa elantoa varten. Ratsupalvelua suorittamaan lähti usein myös talon nuorempi poika tai jopa isäntä itse. Vastapalvelukseksi miehen ja hevosen palveluksesta rustholli sai verohelpotuksia

 

  1. Säteri (ruots. säteri) on rälssitalo, jonka omistaja oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelusta.
    • Tavallisesti aatelissuvun omistuksessa oleva pää- ja sukukartano.[1]
    • Vuonna 1562 säädettiin, että kreivi oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, vapaaherra kahdelta (marsalkka Mannerheim oli vapaaherra!) ja tavallinen aatelinen yhdeltä talolta.
taidekuva lainattu luontokuvaajana ansioituneen Aarno Sundgrenin kokoelmasta 
(luvallisesti)

Jätä kommentti

*