Lontoon Aurinkokellon aikaan

Jätin syksyllä tuvan kellon kesäaikaan ja asetin herätyskellon normaaliaikaan. Kesäaikajakso on pitempi, joten talviaika on oikeastaan epänormaali. Aikoinaan meillä oli eri aika eri paikkakunnilla ja rautateillä omansa. Valtakunnanaika tarvittiin elinkeinoelämän vuoksi, samoin kuin tuo eurooppalainen aika.

 

Luonnonvalon hyödyntäminen on hyvä ajatus – keinovaloa on liikaa. Jos töihin menoa viivästytetään kesällä pari tuntia, eli olisimme nykyisestä aikavyöhykkeestä vaikkapa Lontoon ajassa, päivä on kuitenkin yhtä pitkä. Tarkoitan, että aamun tunneilla voidaan järjestää harrastukset, kirkon palvelut, jalkapallopelit ja aamukävelyt torikahvioon. Illalla voidaan mennä töiden jälkeen hämärän tullen suoraan nukkumaan.

 

Jos kesäaika olisi aina normaaliaika, heräämisen jälkeen mentäisiin töihin ja iltapuhteelle jäisi nykyiseen tapaan enemmän tekemistä, tv, kerhot, pelit jne. Aurinkoaika muuten vaihtelee sekin. Tämän saattoi havaita siitä, mihin aikaan lehmät kesällä tulivat tarhaan. Mutta, kukapa tuon ajan häviämisen osaa oikein ratkaista, onko se 200 vai  400 tuntia, ja miten sen laskee

 


JK.

Savon Sanomien plogeissa on ollut mukavia pohdintoja aiheista aina vuodesta 2015 alkaen. Poimin oheen erään otsikon pipejä ja puhalluksia -plogista. 2015

До свидания! – Näkemiin kesäaika

Varkautelainen järkevien tosiseikkojen pohdiskelija vetosi kesäaikaa – oikeastaan kellonajan siirtelyä – käsitellessään, muistaakseni 2016, terveyshaittoihin(kin). Että olisi terveellisempää säilyttää rytmi kuin poiketa siitä. Varmasti tämä on sinänsä vahva peruste. Tavat luovat turvallisuutta ja jos vuosikymmeniä on jotain heräämis- ja vuoteeseenmenoaikaan noudattanut, niin ärsyttäähän se jos joutuu heräämään vaikkapa aamujunalle tai -koneelle paljon tuota varhaisemmin, tai valvomaan vaikkapa iltajuhlan vuoksi nukkumaanmenoaikansa yli … (omia pohdintojani, kannattaa katsoa alkuperäinen postaus!

En oikein usko tuohon terveyshaitta-argumenttiin sumeilematta näin maallikkona, sillä

ymmärtääkseni maailman sivun ajan ovat esi-isämme heränneet päivän koittaessa keräämään päivän ruokansa – totta kyllä, että elinikä viidakossa lienee ollut parikymppiseksi ja vielä sata vuotta sittenkin ehkä vain vajaat neljäkymmentä, että jos nyt tänään vireimmät lähentelevät jo sataa ja sen yli, keski-iän lähestyessä kahdeksaakymmentä, voi tietenkin olettaa, että entisaikaan varhain herääminen korreloi varhaisen kuolleisuuden kanssa – mutta epäilenpä, koska vanhimmat ihmiset kukkuvat valveilla jo heti kukonlaulun jälkeen ja jotkut herättelevät kukotkin. He menevät toisaalta myös ajoissa nukkumaan, ja monet vanhat ihmiset ottavat myös päivällä ruokalevot ja ehkä torkahtavat muutenkin sen salliessa.

Mutta, kukapa tuon sitten tarkkaan tietäneen? hyödyt ja haitat – etenkin riskit nykyihmisille.

Eino J. Pennanen

  • julkaistu Lukijan Sanomissa samankaltaisena 21.2.2018
  • Lisäys tai JK on vain tähän postaukseen

Jätä kommentti

*