LUOMU-lapset vai teknoa?

Moni luomu-kulttuuri tuntee horoskoopin kaltaiset ennalta määritellyt elämän vaiheet,

mitkä esim.  syntymän hetki tähtikartalla ajoittaa; lapsuus, avioikä ja perheen perustaminen jne. LUOMU-lapset varttuivat ajallaan, mutta yhteiskunnan teknistyminen on lisännyt valinnanvapautta ja perhesuunnittelua, esim. lapset tehdään työuran ohessa, ei enää päätyönä.

Ihmiskunta on runsastunut, joten hedelmöityshoidot ovat tarpeettomia.

Rahan ja hoitotyön ajan voi käyttää toisin, vaikkapa aliravittujen ja köyhien hoitoon. Toisaalta, hankittua tietämystä on kehitettävä esim. huumevanhempien ja vastaavien mahdollisesti vammautuneina syntyvät lapset ja vakavat sairaudet löydetään ajoissa jo sikiövaiheessa seuloen. Kansalaisen elämän laatu on oltava lapsesta saakka hyvä, tai ainakin sen luotettava ennuste. Erityishoidot ja -palvelut ovat yhteiskunnalle kallista järjestää.

Pohdittava on myös se, voidaanko mutaatiot estää tai ainakin aiheuttaja selvittää, että miksi sukupuolia sanotaan nykyisin  erotettavan jo enemmän kuin mies ja nainen, ehkä jopa 30, kuitenkin kun ihmiskunta tarvitsee säilyäkseen heistä vain miehen ja naisen 💑. Ovatko kehityksen  ”mutaatiot” havaittavissa jo sikiövaiheessa tai vanhempien perimän sukututkimuksissa – ja näin ehkäistävissä? Mikä olisi eettisesti oikein?

Mutta

syntyvyystiedettä tarvitaan oikeastaan siihen, että ihmiskunta turvaa jatkuvuutensa Aurinkokunnan sammuessa muutaman miljardin vuoden kuluessa. Tuntuisi luontevalta, että keinohedelmöitys ja keinoraskaus kyetään toteuttamaan miljardin vuoden kuluttua pääosin koneellisesti. Ihmisen alkio(t) voitaisiin lähettää avaruuteen kapselissa, munankuoressa, kohti kaukaista uutta kotitähteä (pitäisi kaiketi sanoa, että planeettaa?).

Maapallon ihmiskunnan elämä voisi jatkua vaikkapa miljoonan valovuoden päässä olevalla planeetalla, tai oikeastaan alkaa siellä robotiikan avustuksella, uuden ihmiskunnan syntyessä pakastetuista munasoluista tai -alkioista.

Kuulostaa ehkä kaukaiselta tai vieraalta, mutta tällaiset pakastetut ihmisalkiot lienevät kaikkein vähiten tilaa vieviä ihmisen matkustaessa paikasta toiseen. Avaruusalus voisi olla kylmässä avaruudessa liikkuva Nooan (pakaste)arkki. Eli arkki siirtäisi suuren joukon Maan eliöstöä uudelle planeetalle – vaikkapa ihmisen ravinnoksi. Luultavasti tämä teknologia kyetään miljardissa vuodessa kehittämään – ehkäpä nopeamminkin.

Suomi on oikealla tiellä kun syntyvyys vähenee

ja kansan koko asettuu tulevaisuudessa lähelle maan kantokykyä. Yhtäältä, sama pienenevän kansakunnan kehitys on saatava aikaan kautta tunnetun maanpiirin! Väkeä on liikaa!

Hedelmöitystutkimusta kannattaa kuitenkin jatkaa – ehkäpä hieman suppeampana ja edellä mainittua erityistarkoitusta tavoitellen.

Alussa mainitsemaani teemakuvaan

on hahmoteltu ihmiselämän kaareen sisältyviä jaksoja, joihin kuuluvat niin ilot kuin surut. (Tähtikartat tai vastaavat ennustukset ja enteet ovat postaajalle vieraita, mutta kuva olkoon taiteellinen.)

Lapset tuovat yleensä iloa ja lapsettomuus on eräässä vaiheessa surullinen, sen sanotaan vastaavan samaa kuin lapsen menettäminen. Kasvatuksessa vanhempien ja kasvattajien tulee valmentaa elämän eri tapahtumiin. Näistä lastenhoito on yksi ja lapsettomaksi mahdollisesti jääminen kuuluu hallita.  – tässä emännäksi kasvattamisessa muistuu elävästi mieleen Myrskyluodon Maijan kasvattaminen.

Luomu?

Kansan kannattaa suosia luomua lisääntyessään ja jättää keinotekoisuus avaruusaikaan – uskottavasti se onnistuu nykyisinkin koskapa luomuihmisiä on ollut jo miljoonavuosia.

Saatteeksi

Toivottavasti kukaan ei tästä pohdinnasta pahoita mieltään ja koe itseään liikakansalaiseksi tai muutoin vieroksutuksi. (Jos siis esimerkiksi tietäisi olevansa koeputkihedelmöitetty tai vastaavaa)

Luultavasti Speden koeputkilapsi -elokuva jo aikoinaan valmensi suomalaiset tähänkin aiheeseen, mutta yleismaailmalliselta kannalta katsoen keinohedelmöitys on Suomessa tarpeetonta puuhaa – ja jos saa arvata, kallista sellaista – nekin rahat voi käyttää sote-valinnan vapaudessa esim. köyhien valintojen helpottamiseen, ja ”uhrautumiseen” koko ihmiskunnan hyväksi ympäristökuorman keventyessä..