Luonnon vaara viehättää

Onko Yle:n sivuilla olevassa jutussa tilastollinen virhe, kun ”tutkija” kertoo tuotantoeläimien vaarallisuudesta esimerkiksi suden vaaraan verraten 1900-luvulla ja vuosina 1998 – 2015?

Tilastossa tulisi kertoa, että susia ei oikeastaan ollut Suomessa lainkaan tarkastelujaksolla – ne oli tapettu – niistä maksettiin tapporahaa. Ehkäpä juttu valmisteleekin suomalaisia suurpetojen aiheuttamiin kuolemiin – että olemme silloin jo pohtineet asiaa, kun ensimmäinen lapsi tai vanhus uutisoidaan raadellun marja- tai koulumatkalla. Mene ja tiedä.

 

Luonnon vaaroista jutussa ovat esillä tavanomaiset ampiainen, koira, käärme ja nyt puheena olevat punkit …

17.6.2018 ” Suomessa suurpetojen aiheuttama kuolema on epätodennäköisempi kuin tuttujen ja kesyjen kotieläinten aiheuttama.” Vuosien 1998–2015 välisenä aikana eniten ihmisiä on kuollut ampiaisen piston tai koiran pureman seurauksena. Suurpedot ovat suomalaisten pelkoa pienempi uhka. Itsenäisyyden aikana ei ole kuollut yhtään suomalaista suden vuoksi. Tiedossa oleva suden aiheuttama kuolema on 1800-luvulta. … https://yle.fi/uutiset/3-10259103

Wikipediassa kerrotaan: Tapporaha oli julkisista varoista maksettava palkkio suurpedon tai vahinkoeläimeksi määritellyn eläimen tappamisesta. Palkkiosta luovuttiin Suomessa vuonna 1975. Silloisen metsästyslain mukaan suden ja ahman tappamisesta sai 500, ketusta 20 ja hylkeestä 40 markkaa.

Valtioneuvostolla oli joissakin tapauksissa mahdollisuus korottaa tapporaha kaksinkertaiseksi. Ketun tapporaha nostettiin 1950-luvun puolivälissä 1 000 markasta 2 000 markkaan, jolloin eläin oli lähellä kadota Suomesta kokonaan; ”Kettu”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 853. Helsinki: Otava, 1962. ”Tapporaha”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 1129. Helsinki: Otava, 1966.

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Ymmärrän lapsi-perheitä jotka asuvat susi ja karhu-alueilla ja vaativat näiden suurpetojen vähentämistä. Pedot ovat hävitettävissä toisin kuin äkäiset koirat ja tavallisten ihmisten lemmikit hevosia ja vihaisia pässejä myöten. Ampiaisten ja hyönteisten, jotka levittävät tappavia tauteja, kokonaan tuhoaminen olisi ilmeisesti katastrofi luonnon kannalta. Suurpedot ihmisten keskellä, samoin kuin hirvet ja peurat, jos minulta kysytään, kantoja harvennettaisiin asutuilta alueilta huomattavasti. En minäkään vie omia lapsen lapsiani ampiaispesän alle leikkimään tai rakenna heille majaa pellon kulmaan, jossa karhut vierailevat harvase yö. En halua mäjäyttää hirven kanssa autolla tai varsinkaan moottoripyrälläni yhteen pelkästään siksi, että syksyllä saisin hirvijahdin jälkeen pannulleni hirven lihaa. Vaikka olenkin jonkin asteinen luontokuvaaja, en halua kuvata karhua tai sutta omalla tontillani.

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos kommentista.
      Jonkinlainen vaikeus on sopeutua sellaisen läsnäoloon mitä ei ollut – kuten sudet, ja karhutkin, ennenvanhaan.

      Miten koulutie tai nuorempana metsissä liikkuminen olisivat toimineet, on vain kuviteltava. Karjaa laidunnettiin yleisesti metsissä ja jopa saloilla. Lapset leikkivät ja liikkuivat yksin metsässä, marjastajat ja monet muut samoin. Karhuista ja susista tosin kiersi perimätietoa ja joskus havaintotietojakin, jopa radiossa, mutta silti . Suomi oli susivapaa alue.

      Koulussa opetettiin rehellisyyttä ja hälytysten tekoa paimenpojan tempauksen kautta; hän soitti tuohitorvella pitkästyneenä susivaaran. Kyläläiset riensivät paikalle – poika totesi että leikkiähän tämä. Tempaus toistui, ehkä useamminkin – viimein, kun sudet tulivat, kukaan ei tullut enää hätään.

Jätä kommentti

*