Luonto kauneimmillaan

Jälleen on saunavastojen tekoaikaa. Vasta tai vihta, sama asia. Tosin lapsuudessani vihdalla tarkoitettiin koivumäen herraa, vitsaa, millä saatettiin entisaikaan suomia kintuille jos jäi kiinni pahanteosta. Vasta on taas se koivun oksien kimppu, millä kukin itse suomii saunassa selkäänsä. Muistaakseni talvea varten tehtyyn vastaan ripotellaan hieman suolaa kun se ripustetaan kuivamaan.

Tuoreutta tupaan saatiin kesäisin myös lepän oksista taitetuilla luudilla. Vastaavalla menetelmällä valmistettiin myös talven ajan luudat, navettaan ja pihapiiriin – yleensä rappusille lumen lakaisemista varten.

Parin lämpimän päivän jälkeen on Suomen suvi näyttänyt mahtinsa. kesä on nyt parhaimmillaan. Luonto viheriöi ja kukkii. Jo tuossa aiemmin kukkivat tuomi, pihlaja ja syreeni. Taisipa perinteinen juhannusruusukin jo mahtinsa näyttää. usein se valkoinen piharuusu kukki vasta heinäkuun alussa – kuinka lienee museokorttelissa Kuopiossa kukinnan laita. Täyty poiketa katsomassa.

Puistot ovat myös hehkeimmillään. Nurmi, tai ruoho on parhaimmillaan näihin aikoihin. Jotenkin, joko silmä vihreyteen väsyy tai muuten, nurmikotkin vaikuttavan hieman muuttavan väriään kesän edetessä. Samoinhan käy heinäpelloille ja niitillekin kun heinään kasvaa korsi. Kukinnon laantuvat ja kasvattavat kesän siemenet – vilja ja juurekset varttuvat – marjat kypsyvät. Tätä se kesä on.

Kellä onni on, on viivähdys rantasaunan lämmössä, pulahdus veteen – pihan ja puutarhan hoitoa, tai mitä kukin sattuu lempipuuhanaan pitämään näin kesällä. lomaakin saattaa eräillä olla keskikesällä, tai kesällä yleensä. Ehkäpä jokunen sadepäivä tekee hyvää meidän perunalle ja naapurin kuiville heinille, ja tuo sadetta pidettäessä auvoisen lukuhetken – ehtii vaikka selailemaan Savon Sanomien blogit ja pari kolme mukavaa joululahjakirjaa. Tämäkin on kesää, että levätään ja jutustellaan läheisten kanssa – oleillaan.

Suomen suvessa on paljon kasveja. Luonto on omavaraisia täynnään. Metsät vihannoivat osittain puupeltoina, mutta paikoin myös ikimetsinä. luonnon monimuotoisuus on säilynyt varsin hyvin.

Rakennetun ympäristön laitamilla oli entisaikaan paljolti horsmia ja nokkosia. Nykyisin teiden varsille ja puistikkojen laitamille on levinnyt teemakuvani lupiini. Onko se hyvä vai erittäin hyvä asia, on jakanut mielipiteitä.

Lupinipensaikkoja näköjään niitetään kesäisin. Tämä vähentää siementuotantoa. Muistelen, että lupiini kukki kesäisin kahdesti, jos sen leikkaa ensimmäisen kukinnon jälkeen? näin voisi olla hyvä tehdäkin, lupiinin kukkia olisi pihapuutarhan eri aikaan kukkivien kasvien tapaan tarjolla pitkin kesää. Ajan kanssa lupiinista saattaa kehkeytyä Suomen kansalliskukka – sen tavoittaa silmiin kieloa useammin.

On se mukava tämä Suomen kesä!

Jätä kommentti

*