Maaherrat ovat historiaa – entä kirkossa?

Suomessa on lakkautettu niin sotilaspiirit (entiset suojeluskuntapiirit) ja sotilasläänit sekä siviilihallinnon läänit. Kuntia on patistettu liitoksiin.

Valtion hallinnossa meitä palvelevat ely:t ja avi:t. Kuinka evankelisluterilainen kirkkomme saisi aikaan säästöjä, on pohdittu runsaasti viime vuosina. Esimerkiksi ”seiniä” on myyty, koska seurakunnat tulevat toimeen pienemmissä rakennuksissa.

Muistamme, että Suomessa toimi aikoinaan Ruotsin kautta katolilainen (Rooman) kirkko, kunnes Ruotsin kuningas päätti siirtyä luterilaiseen uskontoon. Kirkolla oli suuri rooli Suomessa esimerkiksi paikallishallinnossa – kuninkaalla oli vähän edustajia maakunnissa. Kuntien perustamisen jälkeen seurakunnilta katosivat ”kuntatehtävät” ja vastaava valtion hallinnollinen rooli – 1800 luvun puolivälin paikkeilla. Koulutusta ja sivistystä jaettiin – kansaa opetettiin lukemaan.

Ruotsissa oli uskontopakko ja yksi uskonto esimerkiksi 30-vuotisen sodan aikana, kun Kustaa II Aadolf kurmuutti Saksalaisia (tai ketäs ne katolilaiset nyt olivatkaan) uskontopohjaisessa sodassa – oikean uskonnon puolesta. Samoin esimerkiksi Kustaa III aikoina Karjalassa vaadittiin kreikkalaiskatolilaisia kääntymään luterilaisiksi, jolloin heitä siirtyi Venäjän puolelle runsaasti. Eräs kuninkaista asutti Suomeen saksalaista luterilaista uskontoa tunnustavaa aatelistoa, koska suomalaisaateli oli kallellaan silloisen Puolan ja Ruotsin Sigismund-kuninkaan suuntaan, ja hänhän oli roomalaiskatolilainen.

Valtion- tai kansankirkolla on siis ollut Suomessa merkittävä asema. Ensimmäinen uskonnonvapaussäädös julkaistiin Venäjän Suomen suuriruhtinaanmaassa 1880-luvulla (Kuopion tuomiokapitulin kirjastosta löysin aikoinaan ”avaamattoman” painoksen tätä asetusta). Uskonnonvapaudesta säädettiin laki myös Suomen tasavallan alkuaikoina.

Niin. Kirkon organisaatiossa toimii 10 piispaa, joiden rooli on paljolti maaherrojen kaltainen.

Säästöjä saadaan aikaan kun tuomiokunnat lakkautetaan ja osa seurakuntayhtymistä ja siirrytään palvelukeskusmalliin – kiinteistöt – hallinto – opillisuus; siis hieman samoin kuin aluehallintovirasto ja elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukset valtiolla. Nettiaikaan tämä toimisi vallan mainiosti – kirkoissahan ei enää ole väen tungosta.

Hautaustoimi ja maat siirrettäisiin kunnille ja väestörekisteri maistraateille – valtiolle. Kiinteistöt voisivat sinänsä siirtyä köyhälle valtiolle noin muutenkin, tai kirkko voisi ne myydä Senaattikiinteistölle ja olla vuokralaisena silloin kun on tarve.

Piirtelin evl.fi -sivustolta mallia katsellen organisaatiokaavion: lakkautettavia olisivat ainakin X -merkityt ja toimintaa organisoidaan paikallistasoa ja seurakuntalaista keskeisesti lähentyen.

Teemakuvaan otin ilmaiskuvasivustolta Ukko-Paavon kasvon piirteet – pietismin – herännäisyysliikkeitten muistolle – sillä seurakuntalaiset ovat aika-ajoin vastanneet pitkälti itse hengellisestä toiminnasta. Tätä mallia voi jatkossakin hyödyntää; tulee halvemmaksi itse tutkia kyläporukan kanssa asioita kaikin puolin.

Kirkollisissa jutuissa on paljon sellaista mitä seurakuntalaisen on vaikea ymmärtää, joten omakohtaiset toiminnat voi järjestää paikallisia tarpeita vastaaviksi.

 evlut_kirkon-organisointi-2020

 

– Muutokset lähtevät hitaasti liikkeelle, joten organisaation keventäminen vienee aikaa vuosikymmeniä, mutta saattaa tapahtua nopeastikin. Ajatukseni on hautunut jo viime kirkkovaaleista alkaen ja jäsentelin pohdintojani HS:n erään pääkirjoituksen ajatusta seuraten; kun hesari pohti kirkon seuraavan valtion toimia seurakuntauudistuksen suhteen, arvatenkin vain kuntaliitoksia tekemällä. En nyt ole seurannut, mihin hanke siitä, että jokainen seurakunta olisi jonkin seurakuntayhtymän osa, kaatui (kuten hesarissa kerrottiin), mutta ehdottamani linja säilyttäisi paikallisseurakunnat ja lakkauttaisi ylempiä himmeleitä.

Ihmisillä on kautta aikojen ollut uskontoja. Ammoin kreikkalaiset filosofit ja ajattelijat sanoivat, kun ymmärrys loppui jonkin asian päättelyketjun osalta, kun ei löydetty pitemmälle meneviä syy-seuraus -suhteita, että tapahtumaketjun alkuunpanijana on ylin liikuttaja (jumala).

(politiikkasarjani etenee)

Jätä kommentti

*