Maailman vanhin ammatti?

Ihmisen kehitys tarinankertojaksi ja tietoverkkojen käyttäjäksi

Tunnemme samat tarinat. Tutkijat, kirjailijat ja lehdet kertovat ja syventävät niitä meille lisää.

Pohdimme joskus, kuka on maailman viisain, arvostetuin, rohkein, kaunein tai esimerkiksi, mikä on ihmiskunnan vanhin ammatti. Onko hän naapuri, yrittäjä, palvelija, palkattu, palkittu, vapaaehtoistyöntekijä, harrastaja, tubettaja, somettaja vai kuka – olemmeko tätä itse?

Tarinoita on runsaasti. Voimme valita mieleisemme tyylin ja aiheen. Tämä on tärkein yhdistävä tekijä: Samat tarinat tuntevat voivat keskustella ja mikä tärkeintä, tehdä yhteistyötä keskenään; naapurit, sukulaiset ja jopa toisilleen vieraatkin. Yhteistyö perustuu samaan päämäärään esimerkiksi talkoissa, kaupan alalla, puolueessa, vaaleissa, kansana, tutkijana, imperiumina, jne. Yhteistyö ja ”me-henki” on nykyisen ihmiskunnan perusasia.

Perinteisesti suurin yhdistävä tekijä maailmalla on – ehkä erikoista kyllä – veikkaisin ruoka, mutta monen mielestä: – raha. Se yhdistää kaikki kulttuurit. Onhan meillä toki monia muitakin yhteisiä tekijöitä, vaikkapa YK, kansainvälinen oikeus, kaikille kansoille markkinoituja arvoja, joista on voitu sopia – rahakin on tällainen sopimus vaihdannan välineestä tai mekanismista.

Mutta se vanhin ammatti?

Erään ihmiskunnan tarinan kirjoittajan mielestä nykyihmisen kehitysloikka tapahtui silloin kun opimme kertomaan tarinoita, tavallaan juoruilemaan. Kuriositeettina tekstistä havaitsi, että tavallaan pahat puheet, niiksi koetut, olivat leimallisia ihmisen historiassa. Ehkä kielteinen viesti on se perinteinen, opittu ja odotettu, ja mikä tehoaa ja leviää nopeinten – mene ja tiedä – onko se ihmislajin ominaisuus?

Helppo on kuitenkin uskoa, että välitetty tieto liittyi verkottumiseen – siihen, kuka on hyvä ja luotettava liittolainen ja kuka mitäkin on tässä suhteessa jo tehnyt.

Tässä kehyksessä mainittiin lomalukemistossani olleen kirjailijan teoksessa nykyinen toimittaja.

Puhuttu alkuihmisten kieli välitti asiaa; varoituksia ja tietoa ruoasta tai vastaavista. Vasta kehittynyt nykyihminen osasi kuvitella asioita – nykyisin yhä enemmän. Jos alkuihminen oli ”vain” ihmisen näköinen ja oloinen, enemmänkin siis eläin vaistojen ja lajille tyypillisten puuhien parissa elävä, oli uudistus ja mielikuvitus huima loikka ja se mikä teki ihmisen.

Tässä se tarina onkin – viestintä ja tietoliikenne ovat ihmisen olemukseen liittyviä. Olisin vanhimpana ammattina ruoan metsästäjä-keräilijä –linjalla, mutta ne liittyvät eläinkuntaan, joten voi olla, että tarinan kertoja on nykymaailman ammateista se vanhin immeisten ammatti. Ja vanhin ammatti on aina tarpeellinen ja säilyy.

Me tavalliset ihmisetkin sometamme ja plokkaamme mielipiteitämme – ehkä jossakin parasta tietoa tai taitoa, mutta yhteiskunnan tärkeän tiedon välittämiseen sisältyy tuo tietty luotettavuus, faktat, mikä sekin tarvitsee organisaation, lehtitalon, ja erityisesti laajaa yhteistyötä. Totta tietysti on sekin, mihin palaan toiste, että moni tieto on eräänlaisia valintoja, oppisuuntia, minkä vuoksi medialukutaitoa alati tarvitaan.

Kommentit

  • Mustamies

    Ilotyttö, Eeva oli ihan ensimmäinen !

    • Eino J. Pennanen

      Kiitos kommentista … Niinpä, nuo tarinat … ja mielikuvitus …

      Mietin lomaviikolla todella sitäkin, että ruoan laittaminen, hankkiminen – ja yleensäkin vanhemmuus tehtävät (päivähoito) – voisivat olla varhaisimmat patriarkaalisen miesvaltaisen yhteisön ammatit, mutta luonnossa emotkin tästä toiminnasta huolehtivat …

      erään tieteiskirjailijan ajatuksissa ”ihmisyyden alku” – siis tuo mielikuvitusloikka ja erottuminen eläinkunnasta – olisi ajoittunut noin 70 tuhannen vuoden taa. Tätä aiemmat ihmislajit, pikkuserkut, ovat hiipuneet ja olisivat olleet mielikuvitusta vailla, ilman tarinoita siis. Raamatullinen historia ajoittuu tätä jälkeisempään aikaan (käytännössä muutama tuhat vuotta) ja tarinoilla on eri perspektiivi ja kehityskulku, joten sanasto ja termistö kertomuksissa on tavallaan eri asia sekin …

      ja kirpputorilla oli äskettäin myytävänä kyltti, missä suomennettuna oli muistinvaraisesti jokseenkin, että luotuaan Aatamin, Luoja tahtoi tehdä (kylkiluusta) jotain tätä luomustaan parempaa

      kyllähän niitä palkallisia hommia varmaankin on ollut, varhainen talous ennen rahan keksimistä perustui arvioiden mukaan vaihdantaan ja tavallaan myös lahjoihin. Esimerkiksi kultaa arvostettiin varsin myöhään, ja pääasiassa länsimaisessa kulttuurissa, joten – meneppä ja tiedä, (tuo toimittaja ja tiedottaja oli kirjailijan tekstistä poimittuna keskustelua herättävä

Jätä kommentti

*