Mainilasta Leningradiin ja takaisin

Uutisissa kerrottiin, että marsalkka Mannerheim on saanut muistomerkin Pietariin silloisen kotitalonsa seinälle. Samalla tuli esiin, että muistolaatta on aiheuttanut kohua paikallisten ryhmien joukossa, kun Suomen sotajoukot jatkosodassa etenivät aivan Leningradin porteille saakka (1941). – Nuo Mainilan laukauksethan olivat silloisen Neuvostoliiton talvisodan avausnäytelmä (1939), kuten varmasti jokainen lukija jo tietää. Äskettäin naapuriblogissa pohdittiin samoja teemoja, mutta eri näkökulmasta.

Tohdin lainata pari lausetta: Satunnaisia huomioita/ Anssi Rajasärkkä kertoo Mannerheim – ristiriitaisia tunteita herättänyt sotamarsalkka II (17.7.2015) Jatkosodan hyökkäysvaihe

… hänen sodankäynyt opettajansa oli kertonut seikkailleensa Leningradin tienoilla (1941), että

”Hän oli saanut edetä vihollisia kohtaamatta aivan Leningradin esikaupungin lähituntumaan ja kun vieläkään omista joukoista ei ollut havaintoa, oli hän kääntynyt takaisin näkemättä vilaustakaan vihollisesta.

Kaikesta tuosta voi päätellä, että suomalaiset olisivat voineet ratkaista pitkällisen Leningradin piirityksen heti alkuunsa, jos hyökkäystä olisi jatkettu Leningradiin asti. Ilmeisistä Suur-Suomi sympatioistaan huolimatta Mannerheim ei halunnut olla avustamassa saksalaisia Leningradin valtauksessa.

Leningradiin jätettiin pieni henkireikä Laatokan suuntaan ja kun saksalaiset eivät saaneet idästä päinkään kaupunkia täysin saarretuksi säästyi kaupunki valtaukselta ja täydelliseltä tuholta. Mannerheim ei halunnut olla osallisena hänelle niin rakkaan Pietarin tuhoamisessa.”

Vaikka Leningradin piirityksen vuoksi väestöä kuoli (nälkään) satoja tuhansia, eräiden mukaan jopa 800.000, on moni ollut samalla kannalla kaupungin valtauksen mahdollisuudesta 1941, ja Neuvosto-Venäjän kukistamisen edistämisessä (kommunismin luhistuminen). Usein nostetaan esiin myös Muurmanin rautatieradan katkaiseminen noihin aikoihin, mihin Mannerheim ei myöskään ryhtynyt. Rataa pitkin tuotiin Neuvosto-Venäjälle suuri määrä sotatarvikkeita, joita tarvittiin Saksan rintamalla. Olisivatko nuo jääneet tuomatta – ja montako vuotta sota olisi jatkunut pitempään, tai ratkaisu olisi ollut toinen, jää vain ajatukseksi.

Mahdollisesti marski tiesi jotain Pietarin puolustamisesta – ainakin hän myöhemmin on todennut eri lähteistä muistellen, ettei Venäjän armeijaa voi voittaa.

Tuskinpa tuota tulee Pietarissa käytyä, joten on mukavaa että tuollainen muistomerkki on sinne päätetty asettaa.

Pohdin pietarilaisten ja karjalaisten liittymistä Euroopan unioniin hieman myöhemmin – olisi se jytky jos niin kävisi …

 

Jätä kommentti

*