Mansikkapellot syytä metsittää! 🍓

Kuva: Lähiseudun pienviljelijän myyntipöydältä Kuopion torilla

Aikoinaan pihapuutarhassa oli yleensä pieni ala mansikkaa. Puhuttiin puutarhamansikasta. Lapsuudessani niin oli meilläkin. Hoitaahan sitä piti, mutta lueskelin puutarhakirjoista varsin laajasti aiheesta. Nykyisin tuotanto on teollista. Viljelyala on laaja *, jaeräät paikkakunnat suorastaan pursuvat mansikkaa hyvinä satovuosina. Ongelmaksi kaiketi on muodostunut se, kuka tai miten kypsät mansikat kerätään. Viime kesänä sato taisi kypsyä suorastaan ennen aikojaan, eivätkä ulkomaalaiset kausityöntekijät olleet vielä saapuneet viljelmille.

Tästä johtui mieleeni, kun unioni suunnittelee Suomen metsien rauhoittamista talousmetsäkäytöltä, jos asian oikein ymmärsin, että metsäpinta-alaa voisi aivan hyvin kasvattaa. Peltoja pantiin pakettiin aikoinaan – eli ylituotantoa vähennettiin maksamalla pinta-alakohtaista maksua siitä ettei viljellyt mitään. Pellot olivat kesannolla.

Kun me suomalaiset emme kykene itse mansikoita tuottamaan – siis keräämään – kannattaa nuo viljelmät muuttaa metsälöiksi kaikki tyyni. Kasvatetaan mansikkaa sen verran kuin itse siihen kykenemme. Kesätöihin kelpaavaa väkeä meillä tietenkin olisi, mutta lähtevätkö kaikki teollisille tuotantoalueille pitkiä helteisiä päiviä auringossa paahtumaan, onkin jo eri juttu. Aikoinaan ylpeiltiin hyvällä rusketuksella, mikä peltotöistä kertyi. Kuinkahan on nyt, kun piipahdetaan talvisinkin jo rusketuslomille ulkomaille.

Ukrainalaiset eivät näköjään pääse tänä kesänä, tai heidät on otettava tänne vastuksiksi, tai kuka mitenkin homman näkee, koko vuodeksi ja loppuelämäkseen. Väkeä tarvitaan kotimaassaan itsenäisyyttä puolustamassa. Joskus sitä on tehtävä ase kädessä, toisinaan pörssisaleissa ja milloin mitenkin.

Kuluja kertyy ulkomaalaistyövoimasta laskeskelipa sitä maallikkona kuinka hyvänsä, eikä tuotantovoima ehkä kokonaisuutenaan olekaan edullista. On maksettava suomalaista palkkaa kun on järjestettävä terveydenhoito, vanhuuseläkkeet ja tuleville lapsille koulut ja lastentarhat, siis samoin kuin kaikille muillekin Suomessa.

Mansikan hinta nousee, ja saattaa käydä niin, että po. ulkomailta kerätty kansanryhmä siirtyy suomalaisten tapaan muihin parempiin töihin. Taisipa olla joskus niinkin, että kaukoisästä tuotiin väkeä samankaltaisiin keikkahommiin? Taisi heistä katukuvaan eräitä jäädäkin, ja eivät liene marjanpoimijoita enään hekään. Joskus tällainen keikkahenkilö esiintyi mediassa rakennettuaan tuloillaan talon kotimaassaan. Kehitysapua ehkä sekin vaikka työ ei kaiketi suomalaisille kelvannutkaan.

Puupeltoja tai taimen kasvatusta mansikkamaalle siis.

– – – –

LISÄYS 22 pintaan, Poimin ’faktoja’ netistä – kuinka oikeita tiedot ovat, saa harkita:

Yle kertoi 7.7.2009 ”Kesän takuuherkku, mansikka ei lopu kesken. ” Mansikkaa kasvatetaan pohjalaismaakunnissa 154 hehtaarilla.

  • * Wikipedian mukaan: Suomessa mansikoiden viljelyala on noin 3000 hehtaaria. Jutussa on myös pitkä luettelo otsikon alla: Mansikan tuholaisia ja tauteja.
  • Palkkahaku tuo näytölle: Mansikanpoimijan keskipalkka on 1 625 € kuukaudessa. Palkka-arvio perustuu 4 mansikanpoimijan palkkaan, jotka on nimettömästi lisätty Palkkavertailuun.
  • Yle kertoi 2.8.2017, että Rovaniemeläisen mansikkatilan ahkerimmat poimijat keräävät jopa 140 euron päiväpalkan.
  • IS jutusta bongasin, että ” ukrainalaiset mansikanpoimijat poimivat parhaimmillaan 17 kiloa marjoja tunnissa. x  7,5 h työpäivä =  127,5 kiloa päivässä.
  • IS 30.7.2017 ” Ukrainalainen opettaja Olga, 37, tienaa mansikkapellolla muutamassa päivässä saman verran kuin kotimaassa kuukaudessa.”

Jätä kommentti

*