Meillä on ongelma – YK

Yhdistyneet kansakunnat (YK) on kaikille tuttu – noin yleensä – sen toiminta on jäänyt usein kuitenkin hieman hämäräksi.

  • YK on hallitusten välinen yhteistyöjärjestö.

Järjestön tarkoitus oli edistää toisen maailmansodan jälkeen

  • kansojen välistä rauhaa,
  • turvallisuutta,
  • oikeudenmukaisuutta
  • ja ihmisoikeuksia.
  • Kansainvälinen vuosipäivä on 24. lokakuuta.

Viime aikoina on korostunut, että järjestö on varsin tehoton esimerkiksi konfliktien ratkaisemisessa, erityisesti silloin, kun osallisena on joku turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista. Taitaa samaa jahkailua esiintyä sinänsä lähes kaikessa järjestön toiminnassa? näin luulen maallikkona.

Nyt kun YK:n eräs toimintasektori, pakolaisten vastaanotto ja liikkuminen, on saatu virkeästi toimivaksi – ainakin Euroopan rajoilla on liikkunut, ja Euroopassakin, pakolaisstatukselle tahtovia runsaasti viime vuosina, on aika tarkastella, mitä muuta YK voisi asialle tehdä. Pakolaisen vastaanottamiseen kiinnitettiin huomiota toisen maailmansodan jälkeen, jotta juutalaisia kohdannut kansanmurha ei toistuisi, eivätkä valtiot ja kansat olisi vastaavalla tavalla passiivisia puuttumaan tapahtumiin.

Erään kurssikirjani mukaan on osattava ratkaista tehokkaasti oikea ongelma, eikä ratkaista väärää ongelmaa erittäin tehokkaasti – kuten toisinaan saa havaita. Jossakin tapauksessa olen todennut Lyndon B. Johnsonin lausumana (jokseenkin), että ”Vaikeaa ei ole oikean tekeminen. Vaikeaa on oikean tietäminen.”

Nähdäkseni ”oikean” tekemistä pakolaisasiassa on se, että estetään pakolaisvirta tyystin:

jokaisen maan (valtion) on huolehdittava kansalaisistaan niin, ettei pakolaisuutta muodostu lainkaan! Yhtäältä, jokaisen kansalaisen on noudatettava kotimaansa lainsäädäntöä ja tapoja mahdollisimman pitkälle – kansalaissodassa kuuliaisuuden ja demokratian raja on ylitetty (puolin ja toisin).

Miten tämä toteutetaan? Toisessa maailmansodassa rauhaan pakottaminen kesti useita vuosia ja maksoi suuren määrän ihmishenkiä – kuten tiedetään. Tällä sodalla kuitenkin ratkaistiin natsien ja japanilaisten (ja liittolaisten) vääryyksiin tähtäävä politiikka.

YK:n toiminnan painopiste on siirrettävä pakolaisvirtojen ohjailusta pakolaisvirtojen estämiseen, kehittämällä demokratiaan ja rauhaan pakottamismenetelmiään.

Tähän YK tarvitsee omaa sotilasvoimaa. Väkirikkaita kansoja, joissa muutama kuolonuhri kaatuneina ei juuri tunnu, ovat selkeästi Intia ja Kiina. Muitakin valtioita maailmalta tietenkin löytyy, kukin tahtoisi varmasti vaalia omia etujaan ja osallistua yhteistoimintaan. Rauhoitettavia ja demokratisoitavia pesäkkeitä maailmalla riittää.

Kansainyhteisö voisi värvätä rauhaanpakottamisjoukkonsa juuri näistä väkirikkaista valtioista. Kehittynyttä teknologiaa on saatavilla maailmalta runsaasti – jos jouduttaisiin painostamaan esimerkiksi turvallisuusneuvoston jäsenmaata muuttamaan toimintaansa.

Tämän toiminnan alkuun sopisi jo aiemmin ehdottamani pakolaisten turva- ja vapaakaupunki Troijan ja uuden Karthagon perustaminen (ja monistaminen) eri kansoille eri paikkakunnilla ja mantereilla.

Jostakin on aloitettava, aloitetaan eurooppalaisten kaupunkien perustamisella pakolaismantereille!

 

Jätä kommentti

*