Missä marssitaan vappuna? missäänkö?

Suomi on kesyyntynyt – mikään puolue ei enää aja vallankumousta. Vappuinakaan ei edes marssita – punaliput pitäisi kaivaa esiin edes kerran vuodessa … komea rivi torin katokseen. Olisiko kenelläkään kiinnostusta järjestää edes näyttely?

Punaliput ovat ilmeisesti naftaliinissa isovanhempien ullakolla? Punaista kangastakaan ei kaupoissa taida olla myytävänä, että jotta voisi ommella lippuja? Onkohan kangaskauppojakaan kuten ennen, kun vaatteita osattiin ommella kotona?

Voisi jopa sanoa, että politiikasta on mennyt jo hohto ja jännitys.

Toisaalta, Suomi on noina oikeitten punalippumarssien jälkeisinä aikoina vaurastunut – tai jotkut ovat. Pääoma keskittyy edelleen yksiin käsiin ja tulokuilu levenee. Aikoinaan sanottiin, että ihminen oli nuorena kommunisti ja vanhana porvari.

Jossakin vaiheessa brezhneviläistä aikaamme porvarilehdistö taisi jo kuvata suomalaisen kommunistinkin porvariksi – hänellähän oli tyypillisesti oma auto, asunto ja monella myös oma kesämökki, kakarat kävivät herrojen kouluja – hän itsekin oli usein teollisuudessa hyvätuloinen ja pelasi muiden tapaan osakkeilla pörssissä.

Tulokuilut levenevät. Omaisuuttakin karttuu.

Yhteinen valtion omaisuus taitaa jo olla myyty. Niin taitaa käydä suomalaiselle yksityisomaisuudellekin – myydään firmat ulkomaille – ja tuotantokin on jo paljolti mennyt perässä – etsipä kaupasta suomalaisia vaatteita, saattaapa jäädä pelkän etsinnän varaan.

 

Tv-sarjan konstaapeli Reinikainen kysyi uuteen poliisipiiriin tullessaan, että kuka se näyttää, mitä täällä tehdään kun kapina alkaa. Voinee siis sanoa, että hän muisteli (1980-luvulla) humoristisesti menneitä aikoja. Täytyy kuitenkin käydä Kuopion Torilla katsomassa vappuna, onko marssijoita edes muutama liikkeellä.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kommunistit ovat suojelukohde – sukupuuton uhka!

    Kts. Wikipedia 18.4.2019, missä mm.
    “Kommunistisen puolueen manifesti (saks. Manifest der kommunistischen Partei; tunnettu yleisesti nimellä Kommunistinen manifesti) on Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kuuluisin kirjoitus, ja se julkaistiin vuonna 1848.

    [1: Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 38. Otava, 2004]

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos eräälle nimimerkille
    – aamukahvin 5 05 aikaisesta kommentista
    – “tuntematon linkki” mistä ehkä postaan myöhemmin retorisesti

Jätä kommentti

*