missä pihvi – letut ja muusi

Ravinnon on oltava monipuolista, eli olemme kaikkiruokaisia. Euroopassa entisajan ihmiset olivat pienikokoisia meihin nykyisiin verrattaessa. Yhtäältä itämaiset kasvis-, kalan ja riisinsyöjät ovat olleet pienikasvuisia, mikäli mielikuviin on luottamista. Voinee näin sanoakin: Esimerkiksi haarniskat ja vuoteet olivat lyhyehköille tehtyjä. Lännen elokuvista on monelle jäänyt mieleen teksasilaisten suuri koko. Se on johdettu suoraan karjatilojen vaurauteen ja ravintoon, näin arvelen.

 

Yle kertoi sivustollaan 26.7.2016 maailmanlaajuisesta pituustutkimuksesta, että ”Hollantilaiset miehet ja latvialaiset naiset ovat pisimpiä maailmassa” ja että paremmissa oloissa elävät hyvin ravitut lapset ja nuoret ovat yleensä pidempiä. Jutun mukaan  kasvupyrähdys Suomessa on taantunut, mutta iranilaisten miesten keskipituus on sadassa vuodessa kasvanut 16,5 cm ja eteläkorealaisten naisten jopa 20,2 cm. Jutun tiedot ovat peräisi Imperial College of Londonin tutkijoilta ja 800 tutkijaa Maailman terveysjärjestöstä (WHO); Tiedelehti e-Life.

 

Ilmaston muutos, tai oikeammin luonnon raivaaminen pelloiksi kasvavan väestön tarpeisiin aiheuttama tuho, ohjaa meidät edullisimman ravinnon pariin. Mikä ravinto kasvaa tehokkaimmin? Mikä ravinto on yleisintä? Millä suomalaiset elävät tulevina vuosisatoina?

Kyllä: ruokaa olla pitää.

 

Ehkä maailman väestön enemmistön pöydistä jää joitakin suupaloja suomalaisillekin. Kotimainen tuotanto on varsin vakaa, mutta emme taida siitä huolimatta olla omavaraisia. Vapaaehtoisesti tietenkin meille tuodaan runsaasti ulkomailta ruokatarpeita, varsinkin talviaikaan hedelmiä ja muuta puutarhatuotetta. Säilömme tietysti perunat ja porkkanat, viljaakin, talven varalle.

Juttuni otsikko viittaa Yhdysvaltoihin – hampurilaisvaltakuntaan, missä presidentti Reaganin vaalikampanjan aikaan mainoksessa vanharouva kysyy ”Missä pihvi”. Kaiketi tämä tarkoitti sitä, että vastaehdokkaan kampanjasta hampurilaisessa tärkeä pihvi puuttui. (korjataan nimet ja ajankohdat tarvittaessa).

 

Hampurilaisen pihvi valmistetaan eräissä tuotteissa jo kasviksista. Nakkejakin ja pihvejä siis.  Silmäilin netistä, että reseptejä on runsaasti saatavilla – moneen makuun.

Muhennoksia ja paistoksia on ollut tarjolla varmasti jo vuosituhansia – keitoksia myös. Eläinkunnasta lisukkeiksi on keitoksiin lisätty tietenkin rasvaa, kalaa ja muuta riistaa, mitä on ollut saatavilla. Viittasin jo teksasilaiseen karjatalouteen, ja kotimaisiin sikaloihin, kanaloita ja kalankasvattamoja unohtamatta, joten ruoan vakauden ovat turvanneet eri karjatilat tai jalostamot jo pitkään.

 

Kuinka käynee ruoan laadun ja ravitsevuuden, jos esimerkiksi liha ja maito niistä jäävät pois – jopa kasvisresepteissä on varsin usein mukana ainakin maitotuotteita – juustoja? Aikahan sen näyttää ja luonto, mitä kyetään viljelemään ja kuljettamaan. Makukin osaltaan, mutta pula-aikoina on totuttu syömään sitä mitä on saatu. Ja avaruuteen on viety ruokaa myös pillereinä, joten taitoa ruoan valmistamiseen ja ihmiskunnan ruokkimiseen varmasti on jatkossakin.

Mitä keittoloista tulee ulos? jokin porkkananappi on joissakin kouluissa ollut suosituin vihannes sivustojen mukaan – täytyy opetella valmistamaan sekin. Ja laittaa kylmään  valmistamani muhennos, sitä syö vielä alkuviikostakin – ja loput vaikkapa keittona.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    hei, hyvä lukijani!
    oletko muuten katsonut keittokirjojen kirjoittajista kertovan elokuvan: Julie & Juliet? (nimet ovat jotenkin noin)

    He elävät eri aikakausilla; keittokirjan kirjoittaja on kylmän sodan aikoihin diplomaatin puoliso Pariisissa jne, ja nuorempi lähempänä nykyaikaa Yhdysvalloissa.

    Tämä nuorempi Julia päättää kokata 524 (noin) reseptiä vuoden kuluessa, ja kirjoittaa kokemuksistaan blogissaan. Elokuva on ollut taivaskanavilla ties kuinka monta kertaa …

Jätä kommentti

*