Mitäpä ravattisonnin parta

Naapurien postauksissa ja mediassa on sivuttu sukupuolten tasa-arvon kehitystä kohti neutraalimpaa – roolit, käytös ja ihmisten samanarvoinen kohtelu jne. Teemoja ovat olleet yhteiset yleiset vessat, laaja avio-oikeus, samanlainen henkilötunnus, yhtenäiset etunimet, rooliton pukeutuminen …

Yksi keskeinen eriarvoistava tekijä on ulkonäkö.

Parrattoman miehen kehittyminen kehkeytyi mieleeni naisasiapohdinnasta; Eikö ole mahdollista, että geenimuuntelun kautta voisi vahvistaa parrattomien intiaanimiesten vähäkarvaisuutta eurooppalaisessa populaatiossa? Tällöin vallitseva miestyyppi ja nainen olisivat ehkä enemmän samannäköisiä.

Koska tietty geenimuunnos tekee simpanssista karvattoman, jokin manipulaatio tai mutaatio voisi tehdä miehestä parrattoman (jos sitten ei tehtäisi naisesta parrallista – lähemmäksi luomuajan alkuihmistä).

Bongasin netistä eri palstoilta, että ”Parta alkaa kasvaa pojilla murrosiässä testosteronin vaikutuksesta (miessukuhormoni 5-alfa-dihydrotestosteronia (DHT). Eurooppalaista syntyperää olevilla miehillä parrankasvu on keskimäärin voimakkaampaa kuin esimerkiksi joillain aasialaisilla kansoilla tai intiaaneilla. [Wikipedian lähteenä on: Naver, Axel; Thorsson, Eric; Bergstedt, Anders: Partakirja. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1330-8.6]

Partavero

Käyttäytymisen muuttamiseksi on partoja verotettu historian aikana eri puolilla maailmaa. Muoti on vaihdellut.

Muinaisessa Egyptissä parta oli taas pelkästään jumalallinen symboli ja kuului vain eliitille.

Kiihoke – vetovoimaisuus

Eri lehtien uutisoinnissa on ollut parran puolesta ja vastaan -kirjoituksia. Parta vetää naisia puoleensa, ja toisessa, että parta on jo vanhahtavaa muotia.

”Uuden tutkimuksen mukaan miehillä muodissa oleva tuuhea parta lisää naisten kiinnostusta heitä kohtaan. Tutkijoilla on viime aikoina ollut vaikeuksia löytää Suomesta tarpeeksi paljon parrattomia miehiä. Tutkimuksessa selvisi, että jos miehellä oli tasainen tuuhea parta, se lisäsi puoleensavetävyyttä naisten silmissä. Jos parta oli harva ja huonosti kasvava, se vähensi puoleensavetävyyttä, kertoo australialaisen kollegansa kanssa tutkimuksen toteuttanut evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala.” Yle 5.8.2015 Satu Kratsuk

Kertausta

 Miesten kasvojen karvoitus kuuluu niin sanottuihin sekundaarisiin eli toissijaisiin sukupuoliominaisuuksiin. Näillä ominaisuuksilla ei ole yhteyttä suvun jatkamiseen tai niihin prosesseihin, jotka liittyvät muna- ja siittiösolujen tuotantoon.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja; Tietty geenimuunnos tekee simpanssista karvattoman… Artikkelissa pohdittiin karvattomuuteen johtaneita tekijöitä, kun lähtökohtana oli olettama, että ihminen on ollut lajin historiassa apinaserkkujensa kaltainen, eli karvainen. ”Alastoman apinan syntyhistoria näyttää siis olevan palapeli, jonka palasissa tutkijoilla riittää yhä sovittelemista.” (Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013).

Palataanpa intiaaneihin; ”geneettiset tutkimukset osoittivat Amerikan mantereen intiaanien jakaantuneen viiteen eri mitokondriaaliseen DNA-haploryhmään. Nämä sukulinjat periytyvät äidin puolelta. A-, C- ja D-haploryhmät johtavat pääosin Siperiaan, kun taas B-ryhmää on löydetty vain Japanin, Kiinan, Polyneesian ja Melanesian alkuperäisväestöstä. Viides haploryhmä X on harvinainen Siperiassa, mutta suhteellisen yleinen Pyreneitten niemimaalla ja baskien keskuudessa.”

Edellisestä voisi johtaa, että eräät haploryhmät voisivat löytää monistumiseen tarvittavat kantaisänsä tai -solunsa Euroopassa jo asuvien joukosta, jos ymmärsin oikein.

Ehkäpä monen kirjoittajan arvailu siitä että miehet naisistuvat – ja naisjohtajat miehistyvät – kohtaavat toisensa jossakin kehityksen vaiheessa, ja ulkomuoto on kummallakin nykyisellä sukupuolella lähellä toistaan.

Toinen asia on yhtenäinen pukeutuminen.

tätä mallintavat 60-luvulla alkanut farkkumuoti ja esim. 20-luvun naisten poikatyttömuoti.

(JK: ravattisonniksi nimitettiin leikkimielisesti entisajan keinosiementäjää)

 

Jätä kommentti

*