ois joulu ainainen

Tule joulu kultainen kajahti nostalgisesti taltioidun konsertin ohjelmistossa. Sen tuttuus juontaa juurensa siihen, että teksti on SOK:n mainospäällikkönä työskennelleen Seppo Mattilan vuonna 1960 joulutervehdykseksi asiakkaille kirjoittama. Sävel on Aarno Ranisen. Sokoksella ja televisiomainoksissa sävelmän kuuli lukuisia kertoja vuodesta toiseen, kenties kyllästymiseen saakka, mutta hieman jouluisin sitä kaivaten.

Uskonnollisuus on jäämässä pois kauppojen teemoista, kuten kaiketi tämä sävelmäkin. Tänä jouluna kaupoissa ovat joululaulut soineet keskusradiosta vain vaimeasti. Suomen joulun kauniin tarinan keskiössä on Vapahtajan syntymä Betlehemin tallissa yli 2000 vuotta sitten. Siinähän se joulu on, syntymäjuhla.

Perinteet tahdittavat ja jaksottavat elämäämme. Teemme uusia perinteitä kun toistamme jotakin asiaa riittävän usein. Tiedämme kaiken joulusta, joten mitäpä tuota kertaamaan sen enempää.

Pohjolassa joulu ilmeisesti oli entisajan yule , muinainen germaanien talvijuhla. Kristinusko korvasi sen samoin kuin alkuaan roomalaisen saturnus-juhlan. Jostakinhan omaksuttiin nämä joulun elementit kristinuskoon sen alkuaikoina. Sanomaa vahventui. Tulkoon sentään mainittua, että maanviljelyn juhlan päähenkilön Saturnuksen temppelissä säilytettiin kahtatoista pronssista lakitaulua, joihin oli kirjattu Rooman tasavallan lait, ja temppelissä oli myös Aerarium, Rooman valtionrahasto.

Juhliminen sisälsi vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, pienten lahjojen antamista ja yleistä hauskanpitoa. Juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen. Sama köyhäksi syntyminen näkyy myös joulun tarinassa, tallin seimessä, jos seikan sattuu havaitsemaan.

Kauneimmat joululaulut sykähdyttivät tänäkin jouluna. Oispa joulun henki ainainen.

Jätä kommentti

*