Yhteiskuntamme on uusiutumassa, kuinka ja miten nopeasti, sen ratkaisemme paljolti vaaleissa ja kaupoissa toimiessamme. Porvarillinen hallitus voi olla myös oikeassa, on tämä ensimmäinen puolueohjelmien tutkailua pohjustava kirjoitukseni motto.

Ajatellaanpa kokeeksi, että yrittäjyys on Suomessa 100 %. Tällöin meistä jokainen on yrittäjä jo syntyessään. Palkkatyöläisiä ei näin ollen ole lainkaan. Tähän päästään kun jokainen meistä saa syntyessään yhteiskunnassa esimerkiksi välittömästi 100 osaketta. (Ilmeisesti lapsen osakkeet ovat alkuun perheen osakepääomaa, mutta aikuistuttuaan yritys voi jatkaa perheyrityksenä tai jakautua ja fuusioitua eri tavoin, esimerkiksi nykyisen avioliiton solmimisen tapauksessa).

Ajatuksesta johtuu lukuisia hyötyjä.

Ideani on, että voimme luopua suuresta määrästä yksityisoikeutta, luonnollisen henkilön määrittelemästä lainsäädännöstä, ja keskittyä nykyisin pelkästään oikeushenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön. Voimme luopua myös suuresta määrästä eri tukimuotoja, koska jokainen yritys kustantaa itse menonsa tuloillaan. Tällöin on luonnollista, että on eri taloustilanteissa eläviä yrityksiä (ja henkilöitä näiden yritysten takana). Yrittäjä(t) hankkivat nykyisen perhekäsitteen mukaisen elannon itselleen ja lapsiyrittäjilleen. Lapsilisiä ja sen sellaisia ei siis tarvita. Eläke olisi yhtiön lepäämistä aiempina tilikausina sivuun siirretyn varallisuuden avulla. Varmaankin yrittäjät järjestelisivät keskenään erilaisia toimeentulorakenteita nykyisen kansalaisyhteiskunnan mallien tapaan, mutta jokainen yritys vastaisi kuitenkin vain itsestään.

Päätösvalta ja toiminnan järjestely toimii ilman valtion myötävaikutusta sopimismenettelyin. Ostetaan ja myydään, mahdollisesti markkinahintaan.

Yrittäjyysajatuksesta tulevat mieleeni myös entisaikojen käsityöläiset ja yrittäjät, vaikka heillä olikin menneinä vuosisatoina runsaasti lähes orjatyövoimana elävää halpatyövoimaa – osalla oli jopa oikeita orjia. Maatalous tai yksilehmäisten tapainen elämänmuoto saattoi olla mahdollista kun hengenpitimet oli itse viljeltävä ja kasvatettava. Yhteiskunta saattoi tuolloinkin kerätä veroja ja varallisimmat elää leveämmin kuin köyhällistö tai heikommin yrittäjänä menestyvät. Moni kuoli nälkään tulojen ja varallisuuden puutteessa, mutta tämän emme nyt anna itseämme vaivata.

Ongelmat voidaan ratkaista.

Omat osakkeensa voisi myydä tai pantata opintojensa rahoittamiseksi, ja lunastaa ne myöhemmin yrityksen menestyessä. Omaisuutta voisi hankkia vaikkapa siivoamalla tai myymällä marketin tiloissa päivät sen tuotteita. Sairastaminen ja lomat säästettäisiin palkkiosummista, tai ottamalla velkaa parempien aikojen toivossa – naapuri voisi tietenkin ostaa kilpailijansa osakkeita päästäkseen itse paremmille ansioille, jne.

Mielenkiintoinen idea! Eikö vain?

Paljon säästöjä!

Pari määritelmää, minkä pohjalta uudet yrittäjäyhteiskunnan ajatuksemme on luotava.

Ilmaissanakirjaan (Wikipedia) on joku määritellyt yrittäjyyden seuraavasti (lyhyt ote):

”Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä kantaa liiketoimintamahdollisuuteen liittyvän riskin ja pyrkii tekemään liiketoiminnallaan voittoa. Toisinaan myös liiketoimintamahdollisuuden havaitsijaa voidaan pitää yrittäjänä vaikka hän ei liiketoimintaa aloittaisikaan.

Verottajan sivuilla todetaan:

Yritystoiminnan tai työsuhteen käsitettä ei ole verolainsäädännössä erikseen määritelty. Työsuhteella ja yrittäjyydellä on niille ominaisia tunnusmerkkejä, mutta tulkinnanvaraisissa tilanteissa asiaa arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Työsuhteen ja yrittäjyyden tunnistamisella on merkitystä myös muutoin kuin verotuksen kannalta. Jos työsuhde syntyy, työnantajan on huolehdittava työntekijän sosiaaliturvasta ja lakisääteisistä eläke- ja vakuutusmaksuista. Lisäksi työnantajan on yleensä maksettava palkkaa loman ja sairauden ajalta ja noudatettava työaikalakia.

Yrittäjälle maksetaan vain tehdystä työstä yrittäjän esittämän laskun mukaan. .. Yrittäjän tuntikorvaus on yleensä suurempi, koska hän maksaa sosiaalikulunsa itse. www.vero.fi

(pahoittelen, jos tähän poimittu tekstin pätkä on lyhyenä eri kuin mitä kokonaiset tekstit tarkoittavat, tarkoitukseni on pohdiskeleva, ei siis muuttaa alkuperäistekstejä, vaan kiittää jäsentelyäni auttavasta määritelmästä.)