Lauantai on mukava päivä käydä ulkona syömässä ja ostoksilla.
Sinänsä Isälle tulisi tuoda aamiainen vuoteeseen joka aamu, mutta monelle isälle isänpäivän aamu on riittävä muistaminen. Miten kukin perhe on asian tuumannut.
On mukavaa kun katukuvassa näkee nuoria isiä kulkevan perheensä kanssa. Siinä liikkuu ja kasvaa Suomen tulevaisuus! Nuoripari on löytänyt ja valinnut toisensa – liittynyt yhteen – päättänyt perustaa perheen. Perhe-tarinat yleistän tässä avioliitoksi, vaikka sinänsä perheeksi luetaan nykyisin mitä monimuotoisimpia parisuhteita, uusperheitä ja ruokakuntia. Kaikkiaan, onnellinen yhteiselo näkyy vuodesta toiseen katukuvassa runsaana. Näin on hyvä.
Muistan omasta lapsuudestani isäni laittaman kelkan, millä minua sitten vedettiin pihapiirissä eri paikkoihin.
Vuosien saatossa kertyi muistiin lukuisia yksityiskohtia – pitkän romaanin verran. Varhaisimmat muistoni isäni mukana olemisesta liittyvät siihen, kun minulle parivuotiaana puettiin ensimmäiset uudet kumikengät, lämmin isäntämiesten mallinen sarkatakki – lyyssi – ja astelin isän taluttamana routineella pihapiirissä syksyisellä kynnöspellolla.
Tällä rituaalilla ilmeisesti totutettiin jälkikasvua isän ammattiin. (No, parivuotiaalle kynnöspellon vaot olivat kuin valtaojia, mutta askeltamiseen ja routaisen maan rasahteluun ja pieneen kuuraan totuttua, se oli suorastaan hauskaa – ja olinhan liikkeellä ensimmäisiä kertoja pelkästään isän kanssa – minkä ilmeisesti tuolloin jollakin tavoin jo havaitsin.)
Isoisä eli ukki on myös tärkeä henkilö. Onneksi heitä on kaksi.
Varhaisin muistoni varhain elämästäni poistuneesta ukistani, liittyy maalaistalon tuvan kynnyksen ylittämiseen, kun ukkini samalla kyselee tuvan rahilla istuen, että kukas se sieltä tulee … juuri kävelemään oppineena kynnyshirsi piti ylittää kierähtämällä – hirren korkeus aikuisen mittapuulla mitattuna olisi kuin öljytynnyriä ylittäisi. Hyvin usein palaakin mieleeni Fredin laulun sanat … isä kulje hitaammin … kun lapsen askeleen pituus on mitä on. – Toinen ukkini oli kanssamme onneksemme pitempään, joten hän oli se ukki ja hänen kotinsa ukkila kun toisen vanhempamme kotia kutsuttiin mummolaksi. – Kun isänikin on jo aika jättänyt, näillä muistoilla on erityisen lämmin merkitys.
Vaaleissa jokainen puolue lupaa lapsiperheille jotakin.
Tulevaisuudenuskoa ja luottamusta on pidettävä yllä. Perheen ja lapsen – ja tietenkin myös isän – asemaa on vahvistettava. Yhtäältä puolisoitten tasa-arvoisuus perheen elättämisessä ansio- tai muulla työllä etenee koko ajan. Tästä näkökulmasta tarkastellen lapsiperheisiin kohdistuvat säästöt on tarkasteltava erityisen huolellisesti. Kansalainen toivoo näin olevan jatkossakin.
Syntyvyys on ollut Suomessa vähenemässä jo useiden vuosien ajan.
Yhteiskunnan kokonaisuus vaikuttaa perheen ja yksinhuoltajiksi aikovien ratkaisuihin hankkia jälkikasvua. Lapsimäärä on sidottu eräissä tutkimuksissa myös koulutustasoon, ja sen myötä tulotasoon, mutta, yleisistä perheen taloudellisista edellytyksistä ja yhteiskunnan (liike-elämän) lapsimyönteisyydestä tässä kuitenkin on kysymys. Myönteisyys vaikuttaa olevan kasvussa. Vapaita ja vastaavia kehittyy.
Uutena haasteena näyttää olevan henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa. No, lapsilisä on pieni kuten verot ovat suuret, ja harrastukset maksavat, joten onhan sitä rätnättävää jokaisena päivänä.
Isänpäivä on hieno yksityiskohta, mitä yhteiskunnassa kannattaa vaalia.
Nuori perhe kehittää isänpäivään omat tapansa, joten sivusta seuraajan on paikallaan lähettää
