Onnea postmoderni nuori isä

Lapsi putkahti esiin ja asetettiin muiden edelle viimeisenä kun perhe irrallistui pienempiin osiin.

Mies erkani suvusta ensin perheen päänä; ydinperhe 1800-luvulla; nainen,  kun hän vapautui holhouksestaan ja sai äitienpäivän; äiti ja lapsi muodostivat pitkään käsiteparin.

Entisaikaan etäinen isä hankki perheen elannon metsästämällä, peltotöillä ja myöhemmin palkkatyöllä. Äiti kasvatti lapset. Roolit kuvattiin positiivisina.

Koska vanhemmuus sopeutuu aikaan, nyt postmoderni isä ja äiti hoivaavat lapset yhdessä.

 

Jari Kekäleen isätarinoita ja isän identiteettiä mallintavassa väitöskirjassa on Ritva Nätkinin  irrallistumispolku kuvattu tarkemmin. Hän (Kekäle) käsiteli myös isyyden ”hämärtymistä”, isä saattaisi sanana tarkoittaa eräiden mielestä muuta kuin biologista isää,  mies ja naisroolien tarpeellisuutta sekä sitäkin (nykyistä negatiivisuutta), että vanhahtavaan miehisen miehen rooliin sisältyy (väki?)vallan käyttö ja jopa hoivaamiskyvyttömyys. (Sulkumerkit on lainattu teoksesta, ja kirjoitustyyli ilmentää tutkijan aiheen käsittelytapaa).

 

Koska pastoraalipsykologian alaan kuuluva Kekäleen tutkimus pohtii perheellisen isän roolia, sikiö on siinä viimeisin itsellinen irtautuja, tai Nätkinin tarkastelusta hedelmöittävä elementti puuttuu. Nykyisin lapsella on oikeus saada tietää biologinen isänsä henkilö. Kuka ja milloin sen hänelle kertoo, on yhteiskunta lakeja laatiessaan varmasti pohtinut – Joosefille tiedon kertoi enkeli.

 

Mitkä ovat varhaiskasvatuksen ja päiväkodin tehtävät? Huolehtia lapsista kun vanhemmat ovat töissä. Lapsen huoltaja, holhooja(t) tiedetään mutta, kiinnostaako heitä esim. isyysketju?  Tuskin.

On hyvä että lapsia kohdellaan tasaveroisesti, niin varallisuudesta tai isän kuin äidin huoltajasuhteesta riippumatta. Ammattilaiset osaavat ohjata lasta niin avioeron, vanhemman kuoleman, yksinhuoltajan tai eri avioliittomuotojen tapauksessa.

 

Äiti, isä, mummit ja ukit ovat ilmeinen rikkaus, mutta jos huoltaja toivoo, ja varsinkin kun ketjusta heistä joku puuttuu, voi heidät korvata nk. läheinen. Läheisen päivä on sinänsä keinotekoinen kun meillä jo ovat ystävänpäivä, äitien ja isän päivä.

ONNEA ISÄT!

 

 


Tiedämme:

  • Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas korosti (HS 2.11), ettei päiväkoteihin ole lähtenyt ohjeistusta isänpäivästä eikä isänpäivän viettoa haluta romuttaa. Näin on hyvä.

– – –

  • Mistä terveysalan yrittäjä Mirja Lappeteläinen on mielipiteensä (SS 8.11.2017) päätelmään johtunut, että Helsingissä aiottaisiin ajaa isänpäivän juhlintaan muutosta korvata se läheisen päivällä, jää tässä epäselväksi ja myöhemmin tarkasteltavaksi – jos kohta – jostakin päädyin samaan tietoon, koska pohdiskelin samaan tapaan  postaustani jo tätä kirjoitusta aiemmin – ken tietää. – Ylekin kertoi jopa pääuutisissaan äskettäin aiheesta, ja useita mielipiteitäkin on lehdissä julkaistu, joten ainakin yksittäisiä toimijoita aiheen parissa päiväkodeissa on ollut jo pitempään?

– – –

  • Väitöskirja on POSTMODERNI ISYYS JA USKONNOLLISUUS – TARINALLINEN NÄKÖKULMA (Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja nro 19, 2007 Jari Kekäle), referointi on näin lyhyessä tarinassa valitettavasti hieman yleistävää.
  • (Tarinallisuuden retoriikan korostamiseksi aloitin pakinani lapsesta, vaikka viimeisin ydinperheestä erkaannutettu elementti on Nätkinin kaaviossa ymmärtääkseni  sikiö [mitä nimitystä muistaakseni pohjanmaalaiset joskus käyttävät “kakaroista” – siis ilmeisesti naapurin lapsista]). 
  • Väittelijä luokitteli aikakaudet Esimoderni, Moderni ja Postmoderni, mitkä eräissä yhteyksissä saatetaan ilmaista entisajan – nykyajan  käsittein tai usein myös esiteollinen, teollinen ja jälkiteollinen aika.

Jätä kommentti

*