Onnea reformi – 500 vuotta

Eurooppalaisuuden perusteita

Eurooppalainen vapaa henki sai alkunsa 500 vuotta sitten. Tai oikeastaan jo tätä aiemmin kun Martti Luther pohti ajatuksissaan silloisen yhteisön ongelmia. Olemme tietoisia 31.11.1517 julkipannuista Lutherin teeseistä, joita oli 95 – ehkä hieman hatarasti, mutta kuitenkin. Luther julistettiin sekä kirkon että valtion kiroukseen. Hieman samalta vaikuttaa Katalonian itsenäisyysjulistuksen toimimiesten käsittely Espanjassa, mistä vastauskonpuhdistuksen inkvisitio ja vainot saivat 100 vuoden ajaksi alkunsa.

 

LUTHERIN LINNAKE –teoksessa James Reston Jr. käsittelee luterilaisuuden alkutaivalta, aikaa jona Luther oli vaarassa joutua roviolle. Uskonpuhdistus olisi pysähtynyt ja paavin vallasta vapautuminen Euroopassa kenties laantunut tyystin. Vuonna 1521

Luther oleili Wartburgin linnassa. Tuolloin hän saksansi Uuden testamentin ja loi perustan uudelle saksan kielelle keksiessään uusia sanoja.

 

Louise Koppen puolestaan kuvaili 1917 Lutherin kotielämää ja puolisoa suomennetussa MARTTI LUTHERIN KÄTHHE-ROUVA teoksessa. Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, taidetaan sanoa. Vaimo huolehti taloudesta ja yleensäkin Lutherista ja hänen vieraistaan menestyksellisesti. Tuskinpa luterilaisuutta olisi ilman rouva Lutheria.

 

Ruotsin kuningas valitsi luterilaisuuden valtion uskonnoksi monesta syystä. Eräs niistä lienee ollut se, että katolisen kirkon valtiollistetulla omaisuudella hän saattoi maksaa velkansa. Kristillisyys omaksuttiin Rooman valtakunnan viimeisinä aikoina valtion uskonnoksi hieman samoin; keisari ajatteli pelastavansa hiipumassa olleen valtakunnan tuomalla yhteisen ja yhdistävän elementin valtion hallintoon. – Tämän jatkeena on edelleen Rooman kirkko.

 

Luterilaisuus oli pakollinen niin Ruotsin armeijassa kuin valtiossa. Karjalaa valloitettaessa osa venäläistä uskontoa tunnustaneista pakeni syvemmälle äiti-Venäjää, pakoon käännytystä. Teologi Mikko Juva on julkaissut1976 KIRKON PARLAMENTTi –teoksen, missä kerrotaan Suomen kirkolliskokousten historia 1876 – 1976.

 

Ranskan vallankumouksen jälkeen myös kirkollisissa piireissä on vahvistunut ajatus Vapaa kirkko vapaassa valtiossa. Teoksesta ilmenee luterilaisen kirkon vahva vaikutus valtiolliseen lainsäädäntöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan vielä pitkälle 1900-luvulla. Ajatellaan tässä vaikkapa tasa-arvon kehitystä siihen mitä se jo nykyisin yhteiskunnassamme on – ensimmäinen nainen piispana jää tänään merkkipäivänä Suomessa eläkkeelle ja nainen on toiminut tähän mennessä myös tasavallan presidenttinä.

 

Opillisia kysymyksiä pohdin joskus toiste. Lutherin teoksia on suomennettu. Vanhimmat niistä – siis varhaisemmin meillä julkaistut – kuulostavat pyhiltä kirjoituksilta, kun nuorempi ikäpolvi käsittelee aihetta paljon vapaammin. Yhtäläisiä kiistakirjoituksia esiintyy tuon tuostakin, erityisesti nykyisin suosittua elämyselämää harjoittavien taholta – kirkkoon kuulumattomista puhumattakaan. Tuo elämys-termi oli muistaakseni eräässä Kotimaalehden e-julkaisussa olleen kolumnin teemoja.

 

Luther oli suuri eurooppalainen ennen kuin nykymuotoinen yhteistyö edes sai alkunsa. Eheyttäjä hän ainakaan aikanaan ei suoranaisesti ollut, mutta vuosisatojen jälkeen yhteiselo näyttää jo luontuvan, kun muistaa esimerkiksi sen, että protestantit kävivät aikoinaan jopa ryöstämässä Rooman. Vapaa ajattelu sinänsä on nähdäkseni luterilaista perua, emme pelkää mitään auktoriteetteja heinä itsenään. Miten teologiset teesit pitävät luterilaisuudessa kutinsa vastaisuudessa, riippu kokonaan luterilaisista itsestään.

 

 

Jätä kommentti

*