Onnea Suomen lapset!

Meillä on lasten oikeuksien päivä ja uusi liputuspäivä, mikä tuossa aamulla piti oikein tarkistaa.

Suomi on liittynyt lasten oikeuksien 1989 solmittuun YK:n sopimukseen jo vuonna 1991. Ihmisoikeuksistahan tässä puhutaan mutta erityisesti lasten kannalta. Hyvä näin. Sopimuksen on arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, ja ne on tallennettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Mietin, että kun (jos) lasten oikeudet eivät maailmalla toteudu kattavasti, onko sopimus käännetty riittävän monelle kielelle, vai mistä sitten lapsityövoiman ja lapsisotilaitten käyttö ja suuri nälänhätä monin paikoin johtuu? Tätä ei varmaankaan voi yhdessä kirjoituksessa ratkaista taikka kattavasti selvittää. Joissakin postauksissani olen toisaalta pohtinut, että maailmassa on ylikansoitus. Tästä tulee väkisinkin päätelmään, mikä on aikuisen ihmisen oikeus lapsiin? Äskettäin oli esillä tieto, että ainakin 220 miljoonaa lasta elää köyhyydessä / aliravittuina. Ovatko heidän vanhempansa olleet edesvastuuttomia hankkiessaan lapsia? Ilmeisesti kyllä.

Lasten oikeuksien sopimus vaikuttaa pitemmältä ja sinänsä monimutkaisemmalta kuin Lutherin 95 teesiä 500 vuotta sitten. Yleislukuna silmäillen kummatkin ovat nykyisin itsestään selvyydeltä vaikuttavia, mutta ilmeisesti aikaa kuluu kuitenkin siihen kun kummatkin, tai edes lasten oikeudet, ovat yleismaailmallisesti käytössä.

 

Miten sitten kehittäisit lasten oikeuksien toimeenpanoa? Meillä Suomessakin köyhien ja todella köyhien määrä jatkuvasti kasvaa, joten maailman yleistilanne näyttää tasoittuvan, menevän jatkuvasti alempaan suuntaan. No, ehkä kuitenkaan ei, sillä ovathan esimerkiksi Kiina ja jopa Afrikan valtiot rikastumassa kaiken aikaa – kuten Suomen hyvinvointivaltio, maailman ehkä huippumallien joukossa, sinnittelee pinnalla kaiken aikaa.

Lapsilla on toivoa, aina heitä on ollut ja näin on oleva – lapsissa on toivomme!

Jätä kommentti

*