Osa 12.) Neuvokas torimummo 💯📜🔫💉💊⚰️🎰🎰🕘😎👜

Kuopion Tori eräänä kesäaamuna

Sunelma Kuusikko liikkuu rollaattoriinsa nojaten huomaamattomasti Kuopion torin vilinässä. Hän on aina osannut olla heitä joita ei oikeastaan kukaan havaitse – katse ei kiinnity. Hän ei ollut olemassa sota-aikaan, vaikka kuului Päämajan kaikkein salaisimpaan kaukopartioryhmään.

Tuhotöitä käytiin tekemässä urakalla – oikeastaan soluttauduttiin kaikkialle, mihin vain keksittiin tai käskettiin. Naissotilaita Neuvosto-Venäjän armeijassa kun oli, muutama lisää siellä täällä ei oikeastaan herättänyt huomiota.

Partioita ei ollut olemassa eikä heitä olisi tunnustettu olleen, jos he retkillään olisivat jääneet kiinni. Kaiketi Karjalan evakkoja väärälle puolelle rajaa jääneitä – piileskelijöitä. Sunelma oppi taistelemaan jo nuorena. Kuka hänet värväsi, jääköön historian hämärään. Kansallinen salaisuuksien salaisuus.

Papereita ei ole arkistoissa – tai oikeastaan hän on monta, kun tarvitaan. Henkilöpapereita on ikeita pitkin maailmaa, ja Suomessakin useita. No, eihän se ole mahdollista? Niin, kukapa niistä evakoista oikeastaan aikoinaan piti lukua? Ja kun salaisia oltiin, ’joku’ osasi lisätä nimen aina oikeaan paikkaan… ja kirkonkirjojakin paloi milloin missäkin.

Sunelma pitäisi oikeastaan enemmän Sanelma-nimestä. Varsinkin heti silloin nuorempana: Sanelma Ankka, joka tunnetaan myös Della Ankka -nimellä on nimittäin kuuluisa Disneyn luoman Aku Ankan kaksoissisar, eli Tupun, Hupun ja Lupun äiti. Aku Ankkahan on vanhapoika – ikuinen sellainen, vaikka kovasti piirittääkin Iines Ankkaa. Sellainen Sunelma on aina mielellään ollut – Sanelma. Mutta nytkin vaistomaisesti kuitenkin ’töissä’ – vakooja eliminoitiin tuosta vaan – eikä siitäkään kukaan koskaan kirjoita.

Toisaalla Kuopiossa

Paikalliseen lehteen on viimeinkin tullut kirjoitus, että soille katoaa ihmisiä. Se on ollut meidän valtion agenttien jo kauan sitten keksimä eliminoitujen agenttien hävityskeino – näppärä sellainen – eli sotketaan Suohon. Ei se nyt niin vallan näppärä ole; on raahattava varsin kauaksi, jos ei saa omilla jaloillaan teloitettavaa kulkemaan, ja jälkiäkin jää. Mutta, hyvä sanonta se silti on, ja pelotekin. Onhan se suohon paneminen osattu vuosituhansia.

Kun turvesuon käyttö loppuu pian, ovat tapaukset ikuisessa unholassa, näin on näreet, tai turpeet.

Kiireistä on jälleen. Pitäisi torjua kansallisia uhkia. Kuopio on mainio paikka, täällä voi keskittyä mitä erilaisimpiin asioihin. Eikä juuri herätä epäilyksiäkään.

Jossakin Kuopiossa – oikeastaan torin vilinässä

Agentit käyvät läpi koulutuksessa kasapäin kuvia eri maiden vakoilijoista tai niiksi epäillyistä. Äsken välähti silmissä jokin tuttuuden tunne, mutta se johtui mieleeni vasta hetken kuluttua – se mikä sen olisi saanut aikaan, jää vaivaamaan. Oikeastaan väkijoukossa ei ollut mitään tai ketään – mutta silti. Sainko myrkkypiikin joltakin, kuten venäläisten kerrotaan harrastavan? vai mikä se olisi ollut? ehkä joku kumarainen mummo? tai ruoan tuoksu kojusta toi lapsuuden mieleen, tai sadepisara taivaalta?

 

Jätä kommentti

*