Sunelma Kuusikko liikkuu jälleen erikoisvalmisteiseen rollaattoriinsa nojaten huomaamattomasti Kuopion torin aamun vilinässä. Agenttitoiminnan rahoitus valtion budjetin ulkopuolella on taitolaji, miettii Sunelma ja laskeskelee päässään summia. Asia hoituu nykyisin paremmin, tai ehkä ennen oli paremmin. Suunniteltava bisneksiä kuitenkin on.
Tiedämme nyt, että Sunelma Kuusikko on aina osannut olla heitä joita ei oikeastaan kukaan havaitse – katse ei kiinnity. Hän on toiminut jo pitkään kaikkein salaisimman agenttiryhmän vetäjänä, mutta alkaa jo lähemmäs sataa vuottaan olla aikeissa jättää toiminnan nykyistäkin vähemmälle. Seuraajat kilpailevat johtajan tuolista, tai rollaattorista, joskus aivan liikaakin. Nimetään aikanaan ja vanhin agentti johtaa tavan mukaan ilman nimitystäkin.
Sotien aikaan organisaation salaisia partioita ei ollut olemassa. Eikä nytkään sen ajan jälkeen. Kaikki tapahtuu tavallaan näkymättömissä – salaisessa pilvessä – ja hajautetusti. Organisaatio on siis hyvin piilossa aina. Papereita ei oikeastaan tehdä nykyisinkään. Oikea kansallinen salaisuuksien salaisuus.
Agenttikunnan salaiset rahastot:
Agenttina eläminen on kallista. Hotelliasumiset, autot ja lentoliput ovat hintavia vaikka matkapaketteja käytetäänkin ja asutaan osat ajasta kottaraisten tapaan ulkomailla halvoissa piireissä. Kotimaassakin on vakiotukikohtia jo maksetuissa kiinteistöissä. Ruokaa kasvaa omassa maassa.
Agenteilla on oltava äärettömästi rahaa. Koskaan ei tiedä, mihin lahjuksiin tai erikoiskoneisiin sitä tarvitaan – toisinaan suuret määrät kerralla. Aseet ja tarvikkeet ovat kalliita mustanpörssin tavaroita, laillisestihan niitä ei oikeastaan saa kuin viranomaisten järjestelmistä, ja siellä niistä pidetään tarkkaa lukua. Tilintarkastajatkin ovat aina syynäämässä.
Agentit ovat perustaneet yhteisen rahaston toimintaan ja eläkerahaston vanhuuden turvaksi. Kaveria ei jätetä – sanonta toimii. Papereita ei ole arkistoissa – tai oikeastaan agentti ei ole olemassa, mutta oikeasti hän on vielä vanhanakin monta eri persoonaa, kun tarvitaan. Henkilöpapereita on oikeita pitkin maailmaa, ja Suomessakin useita.
Höperöintiin ei siis ole varaa tai se tehdään loppuviimeksi omassa vanhainkodissa – joko Suomessa tai jossain paratiisissa. Rahaa kuluu mutta onneksi sitä voi tienata salaisissa operaatioissa takavarikoimalla ja keräämällä suojelua tarvitsevilta.
