Osa 4) Tavallinen aamu 🎧 ym. 🌄 🔽

Tavallinen aamu koitti.

Aikainen herätys. Dekkari oli pudonnut yöllä lattialle kun nukahdin kirjaa lukiessani. Tavalliset aamutoimet ennen töihin lähtöä. Ukko jää vielä nukkumaan kun aloitan aamiaisen valmistelut. Sen jälkeen herätän lapset ja patistelen heidät aamupesulle, pukeutumaan ja aamiaiselle. Osaavat jo. Sitten jo ryykyytän heidät päivähoitoon – peräti pariin paikkaan. ja itse ajelen töihin. Vuorollaan ukko kyyditsee. Nyt hän jatkaa omalle työmaalleen.

Toisinaan ehdin pistäytyä aamulla jopa kaupassa ja torilla kahvillakin. Jos en, kahvit otan heti työpaikalla. Sellaista se on, arki.

Sanotaan, että arkipäivä lapsiperheessä on täynnä kommelluksia. Eipä paljon naurata siinä kiireen keskellä, ehkä sitten vanhempana kun on aikaa muistella, ehkä.

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät” mitallisen lyriikan taituri Lauri Viita (1916 – 1965); “Heille on annettu voima ja valta, kohota unessa pilvien alta, ja katsella korkeammalta” – tuo nykyisin jo vanhahtava Alfhild-runo on äitienpäivärunojen klassikko. Mukavaltahan tuo kuulostaa.

Niin kuinkahan tuon runon uskontoviittaus toimii?

Raamatussa keskitytään miehiin. Naisen elämää käsitellään monen mielestä hyvin vähän. Jos, niin naiset mainitaan äitinä, vaimona tai tyttärenä. Muistaakseni taitaa olla pari naisprofeettaakin kuitenkin?

Tutkijan mielestä naisen elämässä on edelleen paljon samaa kuin kaksi- tai kolmetuhatta vuotta sitten, joskin moni asia on nykyään uudistunut. (Lehtipuu, Outi: Raamatun äidit. Sivustakatsojista päähenkilöiksi. Kirjapaja, 2011. Tutkija taisi poimia 21 eri naisen henkilöä ja jakaa teoksen eri aikakausia käsitteleviin osiin – jos lyhyt silmäily esittelyyn jäi oikein mieleeni. Tutkijana Lehtipuu nostaa monin paikoin esille myös isyyden muutoksen. Lainauksia mm. agricolaverkko 2.7.2011 | Merja Leppälahti)

Erikoinen miestarina
Joskus esitettiin Aleksanteri Ahola-Valon haastattelu televisiossa. Hänellä oli ’lukujärjestys’ päivistään vielä vanhoilla päivillään. Hän piti myös tarkkaa kirjaa tekemisistään – kaiketi vartin tarkkuudella. Voisi olla hyvä juttu suunnitella päivänsä tekemiset – ja miksipä ei myös kirjata, mitä tuli tehtyä?

Netistä pari poimintaa luovutetussa Karjalassa vuonna 1900 syntyneestä. Kesällä 1997 Ahola-Valo kutsuttiin Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.

Pietarin verisunnuntain kauhut jättivät syvät jäljet Ahola-Valoon: Vuonna 1905 Talvipalatsin aukiolla hän näki, kuinka tsaarin joukot tulittivat uskonnollista kulkuetta. (No, kulkueessa kannettiin jotakin julkilausumaa tai adressia keisarille, joten poliittinen juttu taisi olla – kaiketi tulkittu vallalle vastaiseksi?) Myöhemmin hän päätti tehdä kaiken voitavansa auttaakseen ihmiskuntaa, jotta ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan. kertoi yle-sivusto vuonna 2008

Suomen kansalaisena Ahola-Valo onnistui pakenemaan Neuvostoliitosta Suomen lähetystön avulla. Suomen lähetystö myös huolehti siitä, että Ahola-Valo sai tuotua mukanaan muun muassa kirjoituksiaan ja taideteoksiaan.

Työteliäs Ahola-Valo näyttää olleen ja kekseliäs, graafikko, filosofi ja kirjailija. Hän asui 40 vuotta Ruotsissa kun nuoruusvuodet vierähtivät Neuvostoliitossa- siis Venäjällä.

Eräskin maininta kuuluu hänen kehittämästään kirjoitusjärjestelmästään: Graafinen käsitekieli mahdollistaa nopean ja täsmällisen ajankäytön seurannan ja suunnittelun eli sen, mihin ihminen elämänaikansa käyttää ja miten hänen itselleen asettamien elämänpäämäärien toteuttaminen etenee. – Hänen kehittämänsä oppisuunta – AE-evohomologia on monenlaisten kortistojen, järjestelmien ja vihkojen kokonaisuus. Ne muodostavat ihmisen itsekasvattamisen välineet, jotka Ahola-Valon mukaan kasvattajilta nykyisin puuttuvat.

Sivistystä

Ahola-Valon itsekasvatusoppi perustuu oman ajankäytön jatkuvaan seuraamiseen ja kaiken muistiinmerkitsemiseen. Sopisi ehkä hyvin agenttitarinani juonikuvioon – täytyisi vain ensin opetella nuo ‘kirjaimet tai graafiset hieroglygistyyliset merkit’ – niin:

Vuonna 863 Pyhät Kyrillos ja Methodios saivat Bysantin hallitsijalta tehtävän luoda slaavilaisille kielille tai murteille yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä. Työn tuloksena syntyi glagoliittinen kirjaimisto, josta myöhemmin kehittyi sitä ja kreikkalaista kirjaimistoa sekoitettuna edustava – yhä Kyrilloksen nimeä kantava – kyrillinen kirjaimisto.

Jätä kommentti

*