Saattaa vain arvailla sitä, mistä YK:n koolle kutsumassa ympäristömme ja ilmastomme suojelun kriisikokouksessa päätetään. Savon Sanomat uutisoi verkkosivullaan 31.10.2021 G20-maiden kokouksen tuloksena olleen sitoutuminen sittenkin 1,5 asteen C lämpenemisrajaan, 1,5 ºC. Voinee toivoa, jopa olettaa, että viikon punnerruksen jälkeen Glasgow’n päätöslauselmaan sisältyy lukema, joka suorastaan ylittää vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteet – eli alittaa päästörajan.
Suurimmat hiilipäästöjen tuottajat ovat suurimmat kuluttajat, joten jos Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä lupaavat vähentää päästöjään, ja siihen kykenevät, ollaan jo hyvällä tiellä. Uutisissa mainitaan päästölähteinä toki esimerkiksi Australia ja erityisestiIntia. Kuka heistä lienee se suurin?
Jossakin kerrottiin, että pari prosenttia maailman rikkaimmasta väestöstä tuottaa lähes kaiken hiilidioksidipäästön. Heillä on siihen varaa. Tai että koska he omistavat tuon kaiken, niin sen oheistuotteena ovat nuo päästöt – negatiivista korkoa sanoisin. Kuinka luotettava tuo tilasto oli, on keskustelun paikka. Nähdäkseni media on kuitenkin tarkkoja tietoja täynnä tulevalla viikolle, joten eiköhän lukuarvot selkene jokaiselle.
Päästöt kuitenkin kasvavat edelleen, vaikka supistustoimiin on jo ryhdytty. Näin uutisista saa lukea. Etenkin Kiinassa, vaikka ymmärtääkseni päästövähennyksiä heiltä suoranaisesti tukirahoilla ostettiin. – Tuotantoa siirrettiin takavuosina Kiinaan – ja kaiketi muuallekin kehittyviin maihin (Kiina-ilmiö) – joten päästötkin olisi sieltä kotiutettava, jos mieliä vähennyksiin Suomen säännöillä, tai unionin?
Pohdiskelin äskettäin 2. parasta ilmastotointa, koska arvelin silloin, ja nytkin, että ihmismäärän vähentämistoimiin ei sopimuksissa päästä, ja esimerkiksi 2050 vuoteen mennessä luonnollinen poistumakin jäänee suhteellisen vähäiseksi. Pitemmän päälle syntyvyyden kasvun tulisi taittua voimakkaasti, ja vanha ikäluokka poistuessaan maan majoille jättäisi reilun vähennyksen väestötilastoihin. Toivoa vaan sopii, että jokainen valtio – ja kukin kohdallaan – havaitsisi pienemmän väestön hyödyn.
Lapsissa on monessa maassa ollut vuosituhantinen turva vanhempien mielestä, mutta köyhyys ja nälänhätä vallitsevat noilla alueilla, joten uskomuksia on aihetta muuttaa. Ken siihen pystyy ja jos hyvinvointivaltio pysyy. Äänestäjät saattavat vähentyä heiltä, jotka hanketta edistäisivät – tai viimeisenä oljenkortena saattaisi toimiakin. Suomessa syntyvyys on kääntynyt jo laskuun, joten olemme edelläkävijöitä ilmastonsuojelussa.
