Parlamentarismia lisää Suomeen ja Puolaan!

Onko oikeus sokea - entä lahjonta tai kaupallinen valta?

Oikeistohallitus Suomessa on ongelmallinen

– ainakin näin voisi sanoa, jos vaaleissa valitut oikeistohallitukset ovat keskenään rinnasteiset – esimerkiksi SuomiPuola. Miksi, miksipä ei?

Parlamentarismin vahvistaminen Euroopassa

Puola herätti huomiota äskettäin siirtämällä valtaa parlamentille. Toisaalta, unionin itäiset valtiot ovat olleet nihkeitä myös holtittomalle maahanmuutolle, jos uutisista voi jotain päätellä. Maallikko seuraa uutisia toisella silmällä, joten havainnot ovat yleisiä ja vivahde-erot toisinaan sivuutetaan.

Suomi on siirtynyt kohti parlamentarismia ensin itsenäistyessämme ja toisen kerran presidentti Koiviston ajoista alkaen. Presidentin valtaa on purettu. Toiminta on oikeastaan edelleen kesken – hallitus, varsinkin pääministeri on saanut osan presidentin vallasta, muun muassa eduskunnan hajottamiseen liittyvän aloiteoikeuden (uusien vaalien määrääminen). Mikä on kesken, ilmenee jäljempänä.

Miksi Puola herättää epäilyksiä?

Puolassa keskeinen lehdissä ollut kysymys koskettelee tuomarien nimitysoikeutta, tai kuten uutisoitiin, myös erottamisoikeutta. Poimin Ylen sivulta, että ” Presidentti Duda perusteli uudistusten demokraattisuutta muun muassa huomauttamalla, että myös Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden tuomarinimitykset ovat poliittisia.”

Puolan ongelma saattaakin olla se, että oikeusministeri on samalla valtakunnansyyttäjä? Yhtäältä, vakiintuneet organisaatiot vieroksuvat varmasti oman valtansa menettämistä, jos Puolan suuntaus yleistyy Euroopassa – unioninkin organisaatiota voisi virtaviivaistaa …

Poliittiset tuomiot

Uutisissa mainitaan harvoin, että vaikka tuomarit olisivat itsenäinen organisaatio, ja vaikkapa itse itsensä nimittäviä (ja jopa toinen toisensa kouluttanut) ja toimisivat pelkästään lakien mukaisesti, kuten sanotaan tehtävän, niin poliitikot kuitenkin säätävät lait – oikeudenkäyttö ja erityisesti lait ovat siis poliittisia.

Vallan kolmijako

Tästä päädytään siihen, että vallan kolmijako on oikeastaan keinotekoinen, ja sopimus. Filosofi Montesquieun vallan kolmijako-oppi kahlitsee näppärästi kansanvallan. Idean syntyaikaan, 1700-luvulla tarkoitus oli jakaa ja kahlita kuninkaan valta, mikä Suomessa on jo edellä kuvatulla tavalla tehty. Eräissä maissa kuningas kahlittiin tosin osittain jo aiemmin.

Kolmijako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä.

Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa, kerrotaan Wikipediassa. Tästä hieman lisää jäljempänä.

Suomen suunta

Nyt kansanvaltaa kannattaa lisätä.

Demokratia vahventuu, kun Suomessa hallitusvalta ja oikeuslaitos otetaan eduskunnan alaisuuteen. Erityisesti anglosaksisissa Common Law -maissa tuomioistuimen ennakkopäätökset ovat kirjoitetun lain rinnalla keskeisiä. Ilmeisesti aikoinaan kuningas ja aatelisto, ja Roomassa rikkaat, eliitti, tahtoi pitää tuomiovallan itsellään, parlamentin ulkopuolella. (Toisaalta, kansan valta on sangen uusi, vaikka se keksittiin jo antiikin aikaan.)

Kun Suomessa oikeuslaitos on eduskunnan osa, itse itseään täydentäväksi sanotun korkeimman oikeuden ennakkopäätökset ovat tarpeettomat. Eduskunta antaa tarvittaessa epäkohdista suoraan lainveroisen ratkaisun. Hallinto yksinkertaistuu ja kustannuksia säästyy kun eduskunta valvoo ja säätää lakien toteutuksen reaaliaikaisesti. Kansanedustajilla on pitkät lomat, joten aikaa hallintotehtäville on varastossa.

Todellinen parlamentarismi Suomeen

Asia on jo pohjustettu vuonna 1917.

– ”Valtalaki oli Suomen eduskunnan heinäkuussa 1917 hyväksymä perustuslaintasoinen laki, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle.

Lakia ajoi varsinkin eduskunnassa tuolloin enemmistöä hallussaan pitänyt Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) ja sitä tuki osa porvarillisista puolueista, jotka uskoivat sen edistävän Suomen itsenäisyyttä. ”

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä Suomen senaatille tarkoitetut valtaoikeudet päätettiinkin siirtää eduskunnalle, jolle tulisi myös oikeus asettaa ja erottaa senaatin talousosaston jäsenet. Senaatista (nykyisin valtioneuvosto) tulisi vain eduskunnan ”toimeenpaneva valiokunta”, jolla ei olisi omaa itsenäistä valtaa. (poimintoja Wikipediasta) Samalla presidenttikin olisi ollut eduskunnan alainen virkamies.

Vallan kolmijako-opista olisi näin poikettu parlamentin valtaa selvästi lisäävään suuntaan. Eduskunnalle siirtyisivät muutkin [Venäjän R Ruotsin] hallitsijan entiset valtaoikeudet – ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita lukuun ottamatta [nämä olisi jätetty vielä kesällä 1917 Venäjän keskushallinnolle, kuten paljolti nyt, 100 vuotta myöhemmin, unionille] – kuten valtiopäivien koolle kutsuminen ja toimeenpanovallan määrääminen.

(ja näistä tunnelmista se sitten kehkeytyi se vuoden 1918 sisällissota – sosialidemokraatteihin tuolloin kuuluneitten kommunistien kapina)

Jätä kommentti

*