Pelastukoon ken voi – 4: Onnea Hipit – Woodstock 50 v – Rinteen hallitus 2 kk

Suomi on nykyisin hippiliikkeen vaikutusten kyllästämä – ainakin osapäiväisesti;

1960-luvun hippiliikkeen perintöä ilmeni esimerkiksi

  • 1980-luvun rauhanliikkeessä sekä
  • nykyisissä luonnonsuojeluaatteissa,
  • vihreässä liikkeessä,
  • erilaisissa eläinoikeusliikkeessä
  • ja etenkin feminismissä.

 

Vihreä liike sai oikeastaan kaikki suomalaiset puolueet ja yrityksetkin vihertämään kannatuksensa vahvistamiseksi jo aika aikaa sitten – jotkut todellisesti ja eräät näön vuoksi. Tämä oli omiaan olemaan vastavoima ja hillitsevä tekijä liikehdinnän hillitsemisessä. Nykyisinhän liike on jo puolue ja hallituspuolue muiden mukana.

 

Kerrotaan, että alkujaan 1960-luvulla Suomessa useimmat kotimaisen hippiliikkeen edustajista olivat ”osapäivähippejä”. Suomalaisnuoret eivät olleet ainakaan silloin, ja ehkäpä eivät nykyisinkään, valmiit heittäytymään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämäkin hillitsi liikehdintää Suomessa ja varmaankin johti osaltaan puoluemekanismin käyttöönottoon jo varhaisessa vaiheessa koijärviliikkeen jälkimainingeissa. Feminismi ym. ansaitsee oman postauksensa joskus toiste.

 

Hippien poliittinen osallistuminen Suomessa oli vilkkaimmillaan kesällä 1968, jolloin muslimien ja kommunistien tapaan lähinnä Yhdysvaltoja vastaan suunnatut mielenosoitukset olivat lähes jokaviikkoisia. Marraskuussa 1968 radikaalit opiskelijaryhmät valtasivat vanhan ylioppilastalon. Presidentti Kekkonen piipahti vanhalla ja vallankuoous hiipui siihen, kuten aikanaan Mäntsälän kapina Ukko-Pekan radiopuheeseen – hän käski väen mennä kotiin.

 

Suomen kuuminta hippikesää vietettiin tuon ajan viestinnän hitaudesta ilmeisesti johtuvista vaikeuksista vasta vuonna 1970, jolloin järjestettiin ensimmäisen kerran yhdysvaltalaisen kesän 1969 Woodstockista vahvoja vaikutteita imenyt Turun Ruisrock – joka sekin siis on  jo päässyt miehen ikään ja viettää viisikymppisiään (50 v.). Sinänsä näitä uskonnollisia festareita on nykyisin jo pitkin Suomea, lähes joka kaupungissa.

 

Huumausaineet olivat yksi hippien kulttuuriin liitetyistä piirteistä, kertovat lähteet.

Yleisimmät hippeihin yhdistetyt huumeet olivat marihuana sekä psykedeeliset huumeet.

Koulussa ja televisiossa käytettiin paljon aikaa silloisen imppaamisen ja huumeiden leviämisen vastaiseen työhön. Moni pääsikin niistä ohi pelkällä säikähdyksellä.

Nykyisin sekin on kaupallistunut ja varsin suuri ongelma alakulttuurista riippumatta – kuitenkin edelleen yhteiskunnan ulkopuolisena toimintana, mikä vedonnee varsin moneen käyttäjään jännitystä lisäävänä tekijänä kokeiluissaan.

 

Eritoten Yhdysvalloissa ja muuallakin valtamedia lietsoi yleistä pelkoa hippikommuuneissa ilmenneisiin joihinkin murhaajiin liittyen, ja näki jokaisessa hipissä potentiaalisen massamurhaajan ainekset.

Huumeveikot oli helppoa sulkea vankiloihin, joten on kirjoitettu liikehdinnän hiipuneen liki itsestään. Vaikka suurin osa hippikansasta eli historioitsijoiden mukaan rauhallista elämää, he alkoivat leimautua yhä useampien silmissä ei-toivotuksi väestönryhmäksi.

 

Oli luonnollista, kuten eräässä talousoppineen kirjassa kerrottiin, että yhdysvaltalainen tai muukaan pääomapiiri ei pitänyt suotavana tällaisia kaupallisuuden ja markkinatalouden pois sulkevia kevyitä rakkauteen keskittyviä huumeveikkojen arvoja.

 

Poimin netistä, että Woodstockissa (1969) ja Englannin Wightsaarella (1970) järjestetyt valtavat rockfestivaalit edustivat suurimmalle osalle ihmisistä eräänlaista hippiliikkeen loppuhuipentumaa.

Liike jatkoi toimintaansa ympäri maailmaa pienemmässä mittakaavassa. 1971 perustettu Christianian vapaakaupunki Kööpenhaminan lähettyvillä on tullut tunnetuksi vaihtoehtoisen asumistyylin tarjoajana ja hippihenkisten nuorten kokoontumispaikkana.

Ja kuten aikoinaan hippiliike kaupallistui esimerkiksi musiikin kautta, liike politisoitui, ja on esimerkiksi Suomessa eduskuntapuolue ja jo Rinteen hippi-hallituksessa.

Arvot tasaantuvat.

Kommentit

Jätä kommentti

*