Armoa – ei – Siperiaan

Suomelle vahva tulevaisuus:  

Mukavaa kun Suomen juhlavuotena lehtien palstoilla esitellään Suomen vahvuuksia. Arkena moni itsestään selvyys jää yleensä vähälle huomiolle.  Sitä mikä ylittää uutiskynnyksen, on pohdittu usein. Luemme päivittäin erikoisuuksista – tavallisesta poikkeavasta – politiikasta, yhteiskunnasta, rikoksista, urheilusta, kulttuurista ja taloudesta. Äskettäin pohdittiin Ukko-Pekan roolia Suomen presidenttinä ja hänen karkotustaan Siperiaan. Siitä pari mietettä

Armoa ei, Siperiaan

Pehr Evind Svinhufvud oli Suomen säätyvaltiopäivillä aateliston edustaja ja kuului vuodesta 1918 alkaen Kokoomuspuolueeseen.

Karkottaminen ja käräjätuomarin tehtävistä erottaminen ovat ymmärrettäviä, koska hän vastusti Euroopan unionin kurkkudirektiivien toimeenpanoa Suomessa (kun vertaan tapauksia tähän päivään). Hän vastusti silloin venäläistämispolitiikkaa, ymmärtääkseni niin oikeutta kuin esim. henkilönimityksiä Suomen suuriruhtinaskunnassa niin sanottuina sortovuosina. Mutta, jos nykyisin tuomari kieltäytyisi toteuttamasta eurooppalaista lainsäädäntöä Suomessa, lähtöhän siitä tulisi – tai mitä nyt laki siitä kulloinkin sanokaan. Siperiaan nykyisin ei viedä eikä suomalaisia karkoteta maasta, mutta lehdistökin asiaa varmasti paheksuisi.

Tänään pohdin myös Ukko-Pekan roolia tulevaisuudelle. 

Savon Sanomissa kerrottiin Ukko-Pekasta muistaakseni ’Suomen leijona’ –määritelmin. Vakiintuneen oloinen termi.

Hetken pohdittuani havaitsin, että hän soveltuu oikeastaan esikuvaksi niin suomenmielisille kuin eurovastustajillekin – euroeron kannattajille. Edellä oleva vertailuni ei ehkä tee oikeutta kaikin puolin silloiselle ajattelulle, mutta venäläisten kannalta katsoen liikuttiin lähellä valtiopetoksia ja ammuttavaksi viemistä kun lähdettiin jääkäriksi jääkäriliikkeeseen vihollisen puolelle Saksaan, tai tehtiin muita kolttosia. Vuoden 1905 yleislakossa suomalaiset olivat lähes yhtenä miehenä mukana – kun muistamme kuinka paljon keisarin manifestia vastaan kerättiin Suomen maalla nimiä, vastarintainen toiminta on tuolloin ollut yleistä.

Jossakin vaiheessa esiin tulee mielikuva intialaisesta passiivisen vastarinnan Gandhista kumppaneineen. He saivat itsenäisyytensä brittien herruudesta ja Suomi vapautensa venäläisistä.

Kun aikaa kuluu, saamme myös vahvan liikkeen Euroopan unionista irtautumiseen – aikaa kuluu.

Luonnostelin aiemmin että vielä tämä budjettikausi, eli muutama vuosi, ja sitten rieha ratkeaa… Ukko-Pekka soveltuu aivan hyvin oikeustaistelijan esikuvaksi historiastamme – onhan heitä rintamamiehet ja -naiset mukaan lukien lähes koko kansan verran meitä muitakin. Sinänsä jäsenyyttä kansanäänestyksessä äänesti muistaakseni vain noin kolmannes väestöstä, osa vastusti ja osa meistä torkahti tärkeän kysymyksen äärellä.

Armoa, ei Siperiaan

Tiedämme kertauksena jo, että Pehr Evind Svinhufvud oli Suomen tasavallan kolmas presidentti vuosina 1931–1937, itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja vuonna 1918 . Hän syntyi 1861 ja eli 84 vuotiaaksi. Vanha puoluetausta kertoo nykyisin vähän: Svinhufvud oli nuorsuomalainen. Itsenäisyysajan kokoomuspuolue on jo tuttu.

Teemakuvassa ammuntaharrastuksessa hänet on kuvattu Kuopion ampumaradalla 1934 ja kotonaan ilmeisesti reilun 80 vuoden ikäisenä Lex-patsaan vieressä. Presidenttinä hän oli 70 – 76 vuotiaana, ja itsenäisyysjulistuksen aikaan 56 vuotias.

 


Wikipediasta poimittua, ettei tarvitse muistella:

Svinhufvudit ovat vanha suku Taalainmaalta. Ponnekas tuomari oli kiivas perustuslaillinen, minkä takia hän joutui vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän katsoi, että Suomi puolustautui, ja oli siksi oikeutettu jyrkkiinkin toimenpiteisiin. Hän kannatti Hessenin prinssin Friedrich Karlin valintaa Suomen kuninkaaksi. Suomen itsenäisyyden ensivuosina Svinhufvud toimi Suomen ensimmäisenä oikeuskanslerina muutaman viikon ajan vuonna 1918 sekä siviilitoimissa muun muassa pankkialalla. Hän oli ehdolla vuoden 1925 presidentinvaalissa kokoomuksen listalla saamatta kuitenkaan tarvittavaa kannatusta. Tuolloin valituksi tuli Maalaisliiton Lauri Kristian Relander. Lapuan liikkeen tuella pääministeri Svinhufvud valittiin presidentiksi vuoden 1931 vaalissa pienimmällä mahdollisella erolla.

Vaikutusvaltaisimmat poliitikot olivat noihin aikoihin iäkkäitä.

Niin, Ukko-Pekaksi nimettiin myös eräs höyryveturi (teemakuvan taustalla se ei ole, kun en löytänyt ilmaiskuvista sellaista), ja eräs kivääri. Wikipediassa: Mosin–Nagant (ven. винтовка Мосина-Нагана) on viiden patruunan makasiinilla varustettu 7,62x54R-kaliiperinen pulttilukkoinen sotilaskivääri, jota käytti pääasiassa Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto, useat sen liittolaismaat sekä Suomi.

Tuollainen pystykorva-kivääri oli minullakin henkilökohtaisena aseenani varusmiesaikana käytössäni.

 

Jätä kommentti

*