Pientalonpojan poikien pojat

Puoluekatsauksessani arvonnassa ensimmäinen arpa lankesi Perussuomalaisille. Arvioni siitä, millainen Suomi olisi 100 vuotta sitten toimineen puolueen ollessa vallassa, on viivästynyt tämän puolueen osalta kahden seikan vuoksi.
• Puolue on nuorempi kuin vanhat puolueet, on sangen uusi.
• Pohdin lisäksi hienovaraista tapaa ilmaista se seikka, että puolueessa on ollut havaintoni mukaan tavallista jäsentä ylempi luokka, eräänlainen eliitti jäsen ja tätä tavallisempi jäsenistö. Johtopaikoille on kirpputoreilta keräämieni entisen puheenjohtajan teoksissa ollut pätevöityneimpiä jo vanhan puolueen aikana mukana olleet.
• Kolmaskin viivästyttänyt tekijä on ollut. Ulkopuolisen tarkkailijan on hyvä olla kohtelias ja olla vaikuttamatta esimerkiksi vaaliasetelmiin.

Nyt kun käsittääkseni tämä mainitsemani eliittiryhmä on irtautunut eduskunnassa peruspuolueesta, on sopiva hetki pohtia aihetta. Tarkastelussani jätän päätelmät ja yksityiskohdat historioitsijoille, mutta silti muutama maallikon näkemys jo tässä vaiheessa.

Miten suomi hoiti loisongelman? Puolueen taustasta

Pohtiessani sitä, mikä on puolueen taustaryhmä 100 vuotta sitten, päädyin otsikon asetelmaan ”Pientalonpojan poikien pojat.” Ajatuksissani oli maalaisliittolaisia, joka edelsi Keskustapuoluetta. He lienevät olleet talonpoikia. Talonpojalla ymmärrän maanviljelijää ja maan omistajaa entisaikaan – erään säädyn jäseniä. Heillä oli äänioikeus säätyvaltiopäivillä porvarien virkamiesten ja pappien sekä aateliston tapaan.

Talonpojilla oli torppareita, jotka olivat vuokraviljelijöitä. Tämän lisäksi erikoisesti Savossa on tutkittu loisongelmaa, millä talonpoikainen luokka tarkoitti ilman omaa asuntoa olevaa väestöä. Tämä väki asui toisten nurkissa. Jo noihin aikoihin oli tehdastyöläisiä ja muuta väestöä, jolla oli oma asunto, mäkitupa, tölli tai asunto kaupungissa.

Kirjoitin joskus pienviljelijänemännän keittokirjasta 1930-luvulta. Torppareille annettiin vuokramaat omaksi 1920-luvulla. Kun kantatiloja pilkottiin esimerkiksi perintönä perillisille, maatilojen koko pieneni pienenemistään. Varmaankin mökkiläiset ostivat omia pienviljelyspaikkojaan, joten pienviljelijäväestö kasvoi.

Puolueen erkaneminen taustaryhmästään

Kun kaksi voimakasta persoonaa, Urho Kekkonen ja Veikko Vennamo, tahtoivat olla johtohahmoja, mutta vain heistä toinen saattoi päästä huipulle, poliittinen tie erkani.

Ymmärtääkseni Vennamo vetosi Maalaisliitosta lähtiessään erityisesti tähän mainitsemaani pienviljelijäväestöön hakiessaan markkinointi- ja kohderyhmäänsä.

Ymmärtääkseni puolueessa on elänyt näihin aikoihin saakka sama itsepäisyyden siemen, mikä ilmeni puolueen jakautumisessa nytkin. Vastaavaahan on uskonnollinen kenttä täynnänsä, ja moni muukin ala, joten asia on sinä ihmisluonteeseen kuuluva; kun kaksi tai useampi henkilö tahtoo olla arvojohtaja, perustavat he kukin oman kannattajaryhmänsä.

Ajan saatossa kumpikin ryhmä hakeutui yleispuolueen suuntaan ja haki laajempaa ja uutta kannattajakuntaansa; Maalaisliitosta tuli Keskustapuolue ja Suomen Maaseudun puolue haki puolestaan maaseutumaista kokonaisuutta – näin ajattelen käyneen erityisesti kun pientiloja jäi muuttoliikkeen vuoksi autioiksi runsaasti. Maaseutu oli entistä vähäisempi tekijä yhteiskunnassa äänimäärän osalta.

Nähdäkseni Suomen keskusta ja Pesussuomalaiset – kumpikin paljolti jo yleispuolueita – ovat eduskuntapuolueita, vai sanotaanko vaalipuolueita, joilla jäsenmäärä on vähäinen äänimäärään nähden. Kummaltakin on kadonnut yhteiskunnan murroksessa se perinteinen kannattajakunta ja on hankittu uusia. On haettu uutta porvarillissuuntaista ilmettä ja sisältöä.

Tutkimuksia muistellen,

perussuomalainen kannattajakunta saattaisi ollut olla otsikkoni mainitsemaa kansan osaa – kun muutakin väestöä on varmasti liikkeeseen tullut – lähiöväkeä.

Nyt
Ilmeistä on, että perinteinen perussuomalainen edustajisto jäi eduskunnassa puolueensa eduskuntaryhmään ja tämä juuriltaan irrallinen, toisiin vastaaviin porvarillisiin puolueisiin lukeutuvaksi kelpaava ja tavallaan entiseen puolueeseen kuulumaton eliittijoukko, irtautui äskettäin puolueen eduskuntaryhmästä omaksi ryhmäkseen. Työväkeen rinnastuvaksi kokenut äänestäjäkunta varmasti löytäisi kotinsa myös suomalaisesta vasemmistostakin – heistä osa ainakin varsin helposti. Näin lienee käynyt.

Poliittisen ohjelmien tulkinta tässä jää tämän puolueen osalta jatkokertomuksen varaan.

Maallikon silmin katsellen, irtautuneella ryhmällä näyttää siis puuttuvan poliittinen koti, tai se on kovan kilpailun alaisella vyöhykkeellä. Toki on yksinkertaistamista jos tästä ryhmästä käyttäisi kodittomista edellä ollutta ilmaisua, loisryhmä, mutta kekkoslaista loiskiehuntaa voisi sinänsä ehkä käyttää; ryhmä jätti puolueensa demokraattisen toimintamallin sitoutumisen heille sopimattomana – olisivatko sinänsä kirjanneet puoluekokouksessaan vastalauseita tai vastaavaa linjausten muutoksiin, on tässä tuntematon. (Lainvastaisia päätöksiähän voi käräjillä purkaa? jos sellaisia olisi ilmennyt.)

Pohdinnanarvoista on erityisesti se, että uuden ryhmän sääntönsä ja ohjelmansa on oikeastaan alkuun Kokoomuksen ja Keskustan hallitusohjelma. Muistetaan, että Liberaalinen kansanpuolue lakkasi hiipumalla olemasta ja keskusta tavallaan edustaa näitä arvoja. Missä ovat nyt ryhmän jatkuvuuden takeet, jää nähtäväksi. Voisiko samaa ajatusta laajentaa myös niin, että tahtoessaan voisi irrottautua myös valtiosta? ja jättää vain valitsemansa tekijät voimaan?

Käsityksestäni aikoinaan perussuomalaisten lähdöstä hallitukseen ”herrojen kanssa marjaan” kuvasin jo aiemmin kun pohdiskelin kannatusvajeesta johtuvaa loukkuketjua, mihin hallituspuolueet joutuivat – uusintavaalit olisivat olleet perussuomalaisille vältettävät jo pitkään. Kuinkahan tuossa seuraavissa vaaleissa käy, jää nähtäväksi. Tarkkailija tietenkin toivottaa kaikille puolueille tarkastelussaan hyvää menestystä – tarkkailija kun on.

  • Tässä oli pari havaintoa perussuomalaisuudesta Suomessa 2017.
  • .

    Talousneuvo: Normitalkoissa ehkä kiireellisin lienee purkaa ”Lex-Sipilänä” tunnettu puoluerahoituslaki, jotta uuden ryhmän rahoitus tulee taattua parlamentarismin neutraaliuden edellyttämällä tavalla, eikö vain.

    Korjaus 15.6. aamukahvilla: on tietenkin ”Lex-Soinina” tunnettu puoluerahoituslaki

    Jätä kommentti

    *