Piikojen valtakunta – sinkut lisääntyvät

Ostin kalkkunaa jouluksi joskus 1980-luvun alkupuolella; ja joulu oli pilalla – maistui kuin olisi pahvia pureskellut. Seikka palautui mieleen amerikkalaisen kiitospäivän tiimoilta, kun presidentti siellä armahtaa kalkkunansa joutumasta uuniin. tiedä sitten, mikä kalkkunassani oli pielessä. Kinkkua sen olla pitää jouluna. Imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikot ja kunnon paisti … kotimaiset omenat

Kalkkunaa saa nykyisin valmiina monella tapaa laitettuna, joten ensikosketuksen muisto on jo hiipunut.

 

Otsikkoni on aasinsilta päivän toiseen uutisaiheeseen, että sinkkuja on Suomessa monin paikoin jo enemmistö pikkukaupunkien väestä – valtakunnallisestikin runsaasti, kaiketi kohta puolet. Avioliitto ei enää ole ‘pakollinen’ kuten jossakin vaiheessa historiaamme.

Jutuissa korostui esimerkiksi se, että perheenä – kahden – asuen kulut puolittuvat (sähkö, vesi, lämpö, jne.). Töiden jakokin menee helpommin kuin yksin, jolloin siivoukset ja sen semmoiset on tehtävä yksin.

Ehkä käydään yökylässä ja ehkä parisuhdetta laajemmin, jolloin pääsee kokeilemaan erilaisia patjavaihtoehtoja ja elinympäristöjä monipuolisemmin ja vapaammin? ehkä. Ehkä yksin joutuu etsiskelemään enemmän ja kaiken aikaa yökyläpaikkoja tai heitä, jotka tulisivat yökylään? Jutuissa ei tästä puolesta päivänkysymyksenä kerrottu.

 

Viitteenä mainitsemassani kirjassa kuvataan entisajan palvelusväkeä, naisia ennen avioitumistaan piikomassa toisen palveluksessa, hankkimassa omaa varallisuutta ennen parisuhdetta. Työsuhdeturva oli aikoinaan heikko. Kirjan juonnoissa kerrotaan, että jos piian terveys meni (miksipä ei myös rengin kohdalla), joutui heitteille. Ei ollut eläkkeitä tai sairausvakuutuksia silloin.

Savon Sanomat kertoi      (irtolauseita), että

Tampereen yliopiston tutkijan Tiina Miettisen kirjaa Piikojen valtakunta – Nainen, työ ja perhe 1600–1700-luvuilla. Suurin osa 1700-luvunkin naisista työskenteli 3–5 vuotta ennen avioitumistaan. Sellainen muokkaa naista väistämättä ja tekee itsenäisemmäksi.

 

Eräässä päivän uutisjutussa mainittiin vanhanpiian ja vanhanpojan vero, mikä oli yksinäiselle ihmiselle suurempi kuin perheellisille. Nykyisin avioitumiseen ei ole vastaavia kannusteita, jos ei näiksi lueta edellä selostettua kahden henkilön kulujen jakautumista. Voihan tietysti käydä myös niin, että joutuu elättämään kumppaninsa esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi, ja kustantamaan kahden henkilön kulut yksin, mutta silti.

Yksin on tietenkin vapaus valita.

 

Täytyy pohtia tuota kolmatta päivän teemaa, henkistä syrjintää toiste, kun uutisessa kerrottiin uusi ‘väkivallan’ muoto, eli taloudellinen valta sen taholta, jolla on perheen rahat – hegemoniasta joskus puhuttiin elokuvissa – rahakaapin avaimet olivat emännän hallussa.

 

Jätä kommentti

*