piipahtaako Putin kesällä

Vuosi sitten pohdin, että piipahtaako Putin kesällä? Muutama kesä sitten Venäjän presidentti Putin pistäytyi yllättäen Suomessa. Ilman sen kummempaa politiikkaa. Muistaakseni presidentit risteilivät viime kerralla Saimaalla. Ehkäpä nyt ohjelmassa voisi olla ajelu maaseudulla panssaroidulla ajoneuvolla. Suomihan valmistaa sellaisia. Taisipa joitakin mennä myyntiinkin jonnekin päin maailmalle.

Pohdiskelin lisäksi: Mikähän johtajan kesän aikataulu tänä vuonna? – Aihetta on pohdittukin mediassa ja kansan kesken runsaasti viimeaikoina. Muistelin, että entisaikaan Venäjän tsaarit tapasivat kyläillä Suomessa lomailun tapaan. Täällä taitaa olla pari kalamajaakin niiltä ajoilta pystyssä. Mutta mistäpä nuo yllätykset tai kiirelähdöt tietää. Vaikkapa junalla tai laivalla, kuten joskus Neuvostoliiton aikaan. Lentäminen taitaa olla sinänsä nopein tapa piipahtaa.

Odottaa sopii – rauhallisesti.

Hieman aiemmin takavuosina pohdiskelin, että toteutuuko Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien järjestämä tapaaminen Suomessa. Taisivat tavata keskemmällä Eurooppaa, jos muistan oikein. Olikohan vuosiluku silloin 2018. Tapahtumasta olisi ollut Suomelle ja suomalaisille enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka pohdiskelin siinä ohessa katujen sulkemista ja tietenkin muita kuluja? Ja että suomalaisille on kunnia-asia järjestää silloin toivottu tapaaminen. Ehkä käsitys sanoiksi puettuna tapahtumasta on eri kuin aiemmin neukkulan aikaan, mutta silti.

Aikoinaan pääteema oli oikeastaan se, mitä presidentti Urho Kekkonen totesi vuonna 1961 YK:ssa pitämässään puheessaan; Suomi on valinnut YK:ssa lääkärin roolin tuomarin sijasta. UKK selosti tätä linjaansa myöhemminkin haastatteluissaan (kaiketi tätä kutsuttiin Paasikiven-Kekkosen -linjaksi kylmän sodan aikaan). Suomen tavoite oli eräiden verkkosivujen lainauksen mukaan olla mukana rakentamassa rauhanomaista yhteistyötä (YK). Tästäpä se on kysymys varmasti edelleen.

Suomen kauppa Venäjälle on surkastunut. Kaiketi polttoainetuonti vielä kukoistaa, mutta sekin hiipunee lähivuosina, kun sähköautot ja muu energia valtaavat alaa. Taitaa tuontilistalla olla myös sähköä, minkä markkinahinta on ponnahdellut maailmalla. Laskeneeko energian hinta kesälläkään nykytapahtumien valossa, jää nähtäväksi.

Erittäin suuri vaikutus on neukkulan romahtamisella 90-luvulla, kun vienti loppui tyystin. Suomi ajautui lamaan ja moniin muutoksiin. Nykyisin on noita erilaisia puskureita ja kovin pieneksi se on tainnut tuo kotimainen Suomen tuotantokin jo hiipua. Pitkään olen puhunut myös kotimaisen ruoan tuotannon vaalimisesta – saattaisi ruoka riittää jos tarkkaan laskettaisiin – lihaa vihannestuotannon lisäksi vielä on. Mikäpä on ollessa ja elellessä.

Odottaa sopii.

Jätä kommentti

*