Punastuuko liioitteleva totuus?

Liian tavanomaista olisi uutisena, että jokainen viidestä miljoonasta suomalaisesta nautti tänä aamuna aamiaisen? Uutinen olisi, jos joku meistä olisi esimerkiksi sairastunut jostakin uutuusruosta tai syömälakossa ollut vanki kuollut nälkään. Uutiskynnyksen ylittävät tapahtumat ovat tunnetusti tavallisuudesta poikkeavia, erikoisia asioita.

 

Media ja mainostajat ovat muotoilleet maailmamme – kuvamme ympäröivästä yhteiskunnastamme.

Mediaan on luettava (aakkostaen) elokuvat, kirjallisuus, lehdet, radio, sosiaalinen media ja esimerkiksi televisio (lähetykset). Käsityksemme maailmasta  on erään tietokirjailijan ajatuksia lainaten suorastaan vinoutunut – käsittelemme ja tunnemme oikeastaan vain ”jäävuoren huippuja”. Mielestäni osuvasti Ruotsin kuningas kommentoi takavuosina sitä, että ruotsalainen kirjallisuus antaa väärän kuvan Ruotsista, kun se käsittelee liikaa (vain) rikoksia, murhia ja vastaavia ääri-ilmiöitä (vapaasti muistellen).

Viihde, elokuvat, kirjat, televisio – media yleensäkin – keskittyy tietenkin siihen, mikä tuo parhaiten katsojia elokuviin, lukijoita lehdelle ja rahaa kassaan. Kukin tekee ammatikseen ja yrityksessään sitä minkä parhaiten osaa – tai viisaasti: sitä mikä tuottaa. (yleistyksiä)

Lukijana silmäilen pari riviä ja pääsemme postauksen asiaan, lopputulemaan –

 

Teemakuvassani oleva lyhyt juonto ”digitaalitekniikan matematiikkaan” mallintaa paljon puheena olleessa asiassa päätelmää – kuvan kysymykseen saadaan tyhjentävä vastaus.

Kuvassani lukuina ovat vain yksi (1) ja nolla (0), eli mekaanisesti: valo on palaa tai on pimeää (valo on sammunut). Muistelin kuvaan kouluajan Boolen algebraakin.

Esimerkissäni numeron tai kirjaimen päälle laitettu viiva (-) tekee sen arvosta käänteisen, eli ”nolla-viiva” on yksi, ja toisin päin (tässä tekstissä kirjaimen päällä olevaa viivaa on vaikea esittää, joten katsomme teemakuvaa, missä inversioviiva on punaisella värillä korostettu).

Jokaisella on oma mielipiteensä Yhdysvaltojen presidentin vaaleista ja siitä, miten valintaan lopulta päädyttiin.

Media on sen meille luonut, koska vain ani harva meistä on ollut itse paikalla – ja vaikka olisikin – uskominen olisi sikäläistä mediaa ja kommentaattoreita (varsin paljossa?).

Oikeastaan on mukavaa, että mielestäni omistussuhteiltaan varsin porvarillinen media on asettunut maailmalla meidän lukijoiden puolelle Yhdysvaltojen presidentinvaalia kommentoidessaan, siinä, mitä silmiini ja korviini on valikoiden kantautunut. Asian seuraaminen on jäänyt vähiin siinä missä ammattitoimittajat ovat työkseen asiaa seuranneet – näin oletan meillä jokaisella olevan.

Valitun presidentin kampanjaa on arvosteltu milloin mitenkin – lähinnä kuitenkin kriittisin sananpainoin. Yle esitti aiheesta dokumentin eräänä iltana, joten varsin tuttuhan tuo Trump on amerikkalaisille – ja ilmeisesti asioita seuranneelle lehtitalomedialle meilläkin – muistin itsekin muutaman uutiskynnyksenylittäneen tapauksen yle:n ohjelmasta.

Yle:n dokumentissa eräs trumpilainen (?) kertoi, että Donald Trump puhuu ”liioittelevaa totuutta”.

Tämä toi mieleeni kouluajat, jolloin meille kerrottiin amerikkalaisesta tavasta, meikäläiseen verraten, liioitella tai kehua asioita – esimerkiksi itseään työhakemuksissa ja vastaavissa liike-elämän tilanteissa – tavalla mikä silloista suomalaista jopa hävettäisi – vaatimattomia kun olemme, tai sellaisiksi kasvatettuja.

Kouluissa opetettiin jo noihin aikoihin (USA) koululaisille esiintymistaitoa – mitä meillä on varsin suppeasti ilmeisesti tarjolla vieläkään – ehkä omin varoin ostettavilla kursseilla, jos niitäkään on tarjolla kovin runsaasti. Ken tietää?

Jokainen tietää, että meitä neuvotaan ja opetetaan ajattelemaan, kirjoittamaan ja puhumaan positiivisesti (myönteisesti ja rehellisesti), MUTTA että kielteinen ja negatiivinen sävy ja teksti, kuten arvostelu tai tölväisy, on tehokkaampi. Näinhän se suuren yleisön osalta tunnetusti on – jos monet kirjalliset ja ohjelmalliset lähteeni sen minulle ovat antaneet ymmärtää vuosien varrella.

Niinpä,

on aivan luonnollista ja odotettua, että Donald Trump (ja hänen puolueensa …) hallitsi (porvarillisen median tuella) mediaa ja äänestysilmastoa koko vaalikampanja-ajan – ostettu mainos tai ohjelma-aika on varmasti jokaisen mielestä vähemmän uskottava kuin oikea uutinen – ja varsinkin siis vain erikoisiin tapahtumiin virittyneen mielemme mukainen uutinen – ja uutisissahan tästä kaikesta erikoisuudesta puhuttiin lähes päivittäin pilvin pimein – eikö vain? vaikka varsin moni ohjelma oli (ainakin olevinaan) asialinjalla olevan vastaehdokkaan kampanjan arvolinjalla? = Onnistunut vaalikampanja jos mikä!

No,

pääsimmekö me siihen mikä oli todistettava? MOT: Mitä on liioitteleva totuus? sehän on siis (vain) liioittelua – tapa liioitella … kuka mitenkin sitä kutsuu – tai tahtoo kutsua