Pyhäinpäivä on Demokratian päivä

Pyhäinpäiväaiheisessa Karin piirroksessa aikoinaan sohvalla lehteä lukeva mies (M) ja keittiössä askaroiva rouva (R) keskustelivat jotenkin seuraavalla tavalla.

M: Mielestäni pyhäinpäivä ja isänpäivä pitäisi yhdistää. R: Eiväthän miehet ole pyhimyksiä! Mihin M toteaa: Eivät, mutta Marttyyreja. (Professori Kari Suomalainen piirsi vuosikymmeniä pilapiirroksiaan mm. Helsingin Sanomiin. Hänen henkilöhahmonsa opittiin tuntemaan. Eräs hänen suosikeistaan oli Urho Kekkonen.) Toinen aihe mikä pyhäinpäivään liittyy, tosin Suomessa varsin vähäisesti, on Halloween – karkki tai kepponen -pilailupäivä.

Ilmaissanakirjaan on joku kirjoittanut, että Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä. Alkuaan se olisi ollut muinaisten kelttien talven alkamisen päivä. Silloin on vainajahenkien uskottu liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista “All Hallows’ Eve” eli pyhäinpäivän aatto. Edelleen: Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on siellä joulun jälkeen suosituin juhla. Suomessakin pyhäinpäivää on vietetty josku 1700-luvulla samaan aikaan, nykyisin päivä siirtyy viikonloppuun. Kauppiaat kuitenkin ovat toivoneet, että hassuttelupäivä olisi sama kuin muuallakin maailmalla … Kukahan tuota kaipaa?

Pyhät! sitä kannattaa kuitenkin pohtia. Perinteisesti sytytämme kynttilät ja vierailemme läheistemme haudoilla. Pyhimykset sinänsä kuuluvat roomalaiskatolilaisuuteen, mutta omat läheisemme olivat ja ovat meille jokaiselle pyhiä – vaalimme heidän muistoaan. Tähän pyhäinpäivä on erittäin sopiva. Marttyyriudesta poimin muutaman sanan loppukappaleeseen, kaikella kunnioituksella.

Seuraavassa välikappaleessa on eräänlainen ajatusmaailman laajennus – mihin 2000 vuodessa on tultu.

PIRISTYSTÄ MAAILMAN TALOUTEEN

Olojen vakaus luo kasvun, mutta 50-luvulla myös Korean sota piristi maailman taloutta. Pohdin vuonna 2012, että samoin saattaisi käydä jos Japanin ja Kiinan saarineuvottelut ajautuisivat karille?Syyrian sotaa on käyty jo monta vuotta. Miten talous on kehittynyt Syyrian sodan vuoksi? tai tulee kehittymään nyt, kun suurvallat ovat siinä mukana tositoimin.

Ainakin tilanne muistuttaa erehdyttävästi 1930-luvun Espanjan sisällissotaa, missä Saksa kokeili aseitaan Francon armeijan puolella toimien. Tässä Venäjä näyttää rinnastuvan 30-luvun laajenemishaluisiin saksalaisiin. Jos toinen yhtymäkohta on Japanin Mantshurian miehitys, mitä vertaa Venäjän toimiin Krimin miehityksessä, saattaa epäillä, että kolmas maailmansota on jo alkanut. Tavalla tai toisella Maailman on kohdattava Venäjä – mielellään tietenkin rauhanomaisesti.

Tuotanto siirtyy länteen ja Intia- ja Kiina-ilmiöt laantuvat. Vakaina aikoina maiden koko vetää yrityksiä, kunnes maiden kansalaisille toivottava palkkakuilu tasoittuu. Lähivuosina Suomen vakaat olot kiinnostavat. Maailmalla on muutoksen aika.

Mika Waltarin romaanien henkilöt elivät muutosten aikana. Pääteoksen Johannes kulkeutui jopa Konstantinopolin valloittaneen sulttaanin neuvonantajaksi. Tuolloin piirrettiin 1400-luvulla läntisen kaava-alueen raja, jota vasta Turkin EU:n jäsenyys siirtäisi. Toki Kreikka ja roomalaisuus ovat olleet vielä idempänä, ja aikoinaan mongolit höyhensivät eurooppalaiset lännempänä.

Kun nyt vanhoissa maissa kansa käyttää vapauksiaan, sitä päivitellään. Demokratiaan tottuminen itäisissä maissa ottaa aikansa. Paavi Johannes Paavali II totesi 1994 kauniisti Uskalla toivoa -kirjassaan, että “kommunismi oli työläisten suuren joukon vastalause, josta sittemmin kehittyi ideologia”. Kansa on hallinnut monessa maassa jo pitkään. Odotamme, miten talous ja demokratia kehittyvät myös islamilaisissa valtioissa, ovathan ne suuri markkina-alue.

Edesmenneen paavin kirjassa “Kaikki kansat ovat yksi ja ainoa yhteisö…”, ja maailman uskonnoissa on yhteisiä Sanan murusia. Kristityille Allahiin uskovat ovat läheisiä ja heidän rukoiluperinteensä ihailtavaa. Islamissa Jumalalle on annettu kielen kauneimmat majesteetin nimet, mutta Hänet on tavallaan ulkoistettu. Kristityillä Jumala on lunastaja ja lähellä oleva Emmanuel, Jumala kanssamme.

Maallikkona en sinänsä ymmärrä, miksi sananvapaus edellyttäisi pilapiirroksia profeetta Muhammadista lainkaan? Edellä mainittu kirja kehottaa kaikkia unohtamaan menneet kiistat ja edistämään rauhaa ja vapautta kaikkien ihmisten yhteiseksi hyväksi. Tottahan läheiset veljekset kiusoittelevat toisiaan hyväntahtoisesti vielä aikuistuttuaankin, ja se suvaitaan hieman ylpeillen, mutta kohtuuden rajoissa pysyen.

SIIHEN DEMOKRATIAAN JA MARTTYYREIHIN

Muinaisia marttyyreja -teoksessa on ruotsalainen Kurt Björkquist käsitellyt kristinuskon puolesta vainottuja ja leijonille syötettyjä tai mestattuja menneisyyden hahmoja, erityisesti Rooman keisareiden vallankäyttöön liittyen. Kirjan alkusanoissa kysytään:

Miltä näyttävät marttyyriajan kristityt läheltä katsoen polttorovioiden liekkien loisteessa ja areenalla villipetojen ja monituhatpäisen katsojajoukon edessä? Vainot alkoivat keisari Neron aikaan, joka astui valtaistuimelle 54 jKr. Kun Rooma paloi (vuonna 64), ja kansa alkoi epäillä Neroa sen sytyttäjäksi, syyllisiksi leimattiin kristityt. Monia poltettiin hitaasti, niin että he paloivat soihtujen tapaan läpi yön. Monet katselijoista kuitenkin liittyivät uskonnon kannattajiin nähtyään heidän rohkeutensa ja kärsimykset.

Vainot jatkuivat keisari Domitianuksen aikaan. Hänen jälkeensä vuonna 96 tullut Nervan lopetti keisarina kristittyjen vainot. Niinpä kuuluisa apostoli Johannes sai palata maanpaosta. Hän jopa kielsi syyttämästä ketään majesteettirikoksesta tai juutalaisesta elämäntavasta. Muistamme, että Jeesus tuomittiin ristiinnaulittavaksi juuri majesteettirikkomuksesta – hänhän sanoi olevansa jumalan poika, vaikka sivistyneessä maailmassa – siis Roomassa – keisari oli korkein jumaluus Roomassa!

Trajanus jatkoi edeltäjänsä hyväntahtoisella linjalla. Kirjassa on kuitenkin mielenkiintoinen luku Trajanuksen aikana surmansa saaneista. (kannattaa lukea ken niin tahtoo)

Mutta sitten: Keisari Hadrianuksen aika; Luvussa kerrotaan: Christianos ad leones! (Heittäkää kristityt leijonille!) Hadrianuksen kaudella näyttää marttyyreja tulleen suorastaan liukuhihnalta. Kristittyjen vainot jatkuivat myös keisari Antoniuksen aikana, jolla oli lisänimenä Pius – hurskas.

Suurimmat mittasuhteet kristittyjen vaino on saavuttanut keisari Markus Aureliuksen valtakaudella 161 – 180. Hän oli filosofi valtaistuimella, ja minullakin on hänen ajatuksiaan sisältävä teos, lempeä ja oikeudenmukaisin Rooman hallitsija. Hänen mokansa oli kehottaa karkottamaan “jumalaksi” ilmoittautuneet, tai jotain vastaavaa … joten kristittyjen vainot alkoivat uudelleen ….

olen kirjassa sivulla 47, ja sivuja on 192, joten asiaa riittää seuraavanakin pyhäinpäivään.

Mutta päätelmääni: Demokratian esitaisteluistahan näissä marttyyrijutuissa oli kysymys, kuten mitä useimmin myös myöhempinä aikoina on ollut.

 

Jätä kommentti

*