Pystyykö Kokoomus säilyttämään Suomen suomalaisille?

Ihmisen seuralaiseksi ja paijattavaksi on valikoitunut erilaisia lemmikkejä vuosituhanten saatossa. On monenlaisia kotieläimiä kulttuurista ja kunkin alueen ruokatilanteesta riippuen. Koirarodut ovat jalostuneet juuri tuon lemmikkiteeman ympärillä.

Metsästyskoirat ja jopa sotakoirat ovat pääasiassa hyötykäyttöön ja uskollisia kumppaneitakin eräretkillä tai sotatoimissa elokuvien tarinoissa.  Seurakoirat ovat sitten nykyisin lenkkikavereita tai sisätiloissa viihtyviä seuralaisia. Oikeastaan oli hupaisaa lukea, että mainontasuositus ajoi Kuopion kaupungin virustiedotteen yli – huonokuonoisia koiria ei tulisi suosia. Siis niitä, joilla on rodun jalostuksen vuoksi suorastaan hengitysvaikeuksia.

 

Puheissa ja kenties ohjelmissakin on ollut havaittavissa politiikan siirtymistä perussuomalaisiin liitettyyn maahanmuuttokriittisyyteen. Äskettäin tunnistin maallikkona Kokoomuksen puheenjohtajan puheista liittymisen perssuomalaisten äänestäjäkunnan joukkoon. Myös keskustapuoluelaisiin lukeutuvien suusta tai kynästä on kuulunut saman suuntaisia kannanottoja.

Yhtäältä, päivänkysymyksiä ovat myös maahantulomyönteisyys ja työluvat – ehkä myös työvoimakustannusten halpuuttaminen. Kuinkahan syksyn tulopoliittiset neuvottelut jaksavat – etenevät tällä viikolla, jää nähtäväksi.

Takavuosina Eurooppaan tulvi täkäläisen mittapuun mukaan runsaasti siirtolaisia. Heistä ymmärtääkseni valtaosa palautettiin Suomesta  maahan jääntiin oikeudettomina, osa lienee tullut takaisinkin tai seikkaillut muualla Euroopassa, mene ja tiedä tarkkaan. Marjanpoimijat on eräs pienryhmä vuosittaisista työssäkävijöistä – ikävästi ainakin heille joillekin tarttui koronatauti tänä kesänä uutisten mukaan. Tienestit jäävät sairastuttaessa keikkatyöläiseltä pieniksi, ellei sitten ole jotain takuu- tai peruspalkkaa turvanaan?

 

Pakolaisstatuksella Afganistanista pelastetuissa on äskettäin korostunut naisten ja tyttöjen suojelu pakkoavioliitoilta ja eri kulttuurin – joskin heille kotoisan – alistamiselta, jos maallikkona olen viestit oikein tulkinnut. Aikuisväestössä kumppanit lienevät vartijoina ja muina avustajina sikäläisittäin olleet miehiä pääosin, mutta perheet tietysti perheitä ja lapset lapsia. Lienevätkö olleet kovin länsimaistuneita, on vaikea kaukaa katsoen sanoa.

Takavuosien siirtolaistulva oli kuitenkin uutisissa miesvoittoinen, poikia. Lieneekö nyt siirtolaisissa enemmän tyttöjä, jotta parisuhteita muodostuisi kulttuuripiirien sisäisesti, kotoisasti suorastaan. Tottelevainen vaimo olisi monelle aarre, ja jos vielä kielikin olisi sama ja uskonto eritoten, niin mikäpäs olisi ollessa eurooppalaisena tai suomalaisena – voisi kysyä – eli kotoutuminen saattaisi monelle onnistua?

Lienee tiedossa, että Korean sodan aikana Yhdysvaltoihin oli kiellettyä tuoda sikäläinen vaimo. Vuosikymmeniä myöhemmin moni sai kuitenkin noutaa japanilaisen vaimon – he  olivat vielä silloin tottuneet ja kasvatettuja palvelemaan miestään – tai huolehtimaan, kun länsimainen naisväki kävi kouluja ja kilpaili miesten kanssa työpaikoista ja johtajuudesta niin perheessä kuin yhteiskunnassakin. Suuntaus on saattanut hiipua?

 

Niin,  tarkoitukseni oli oikeastaan kysyä tai pohtia sitä, että laajeneeko suomalaisuus muun edellä -suuntaus eri puolueisiin. Kokoomukseen ja keskustaan, jotta esimerkiksi seuraava hallitus olisikin jo porvarillinen kuten Sipilän hallitus äskettäin? Täytyypä pohtia asiaa seuraavassa kun juontokirjoitus on tässä päivänkysymyksillä höystettynä.

Koronahan on sinänsä jokapäiväinen uutinen varmasti vielä pitkään, ja onhan valtakunnan ykköskoirakin taas olemassa – luithan siitä postaukseni alkukesästä? että joku valtiovieras vaikka olisi tuonut lahjakoiranpennun …

Jätä kommentti

*