Suomi keksi hyvän uusiutuvan tulolähteen, kun piti löytää työtä kansalaisille. Nykyisin metsätyö on vähentynyt ja koneellistunut. Metsässä on monitoimikone ja tietokone, rekat rahtaavat sellutehtaalle, missä prosessi pyörii, ja sellu laivataan, jne. Vähän on työtä. Sahatkin on automatisoitu. Kenelle fahat päätyvät? Rahastot ostelevat jo yksityiset metsät.

Linnut laulavat kivellä, eräässä kaskussa. Aukkohakkuut tulivat kuvaan. Luonto yksipuolistuu. Näin on jo käynyt, metsä on metsäpelto. Puun kasvusta postasinkin jo. Kasvaa se. Ja korjataan pois, ja isäntä elää taas pari vuosikymmentä, korjaa rakennuksia ja myy lautatarpeita.

Paperi vähenee, ehkä vessapaperit kascaa, pakkauksetkin ja kertakäyttötavarat. Maailma muuttuu, hiilinielutkin, ja tekniikka. Paljon on toki tarpeetonta puuhaa, liikaa väestöäkin. Ruokaa kuluu, metsiä raivataan, ja väestö kasvaa. Raha kiertää – enemmän muualla kuin metsissä.