Romanssien Suomi – 100

Romanttisen elokuvan musiikki vie meidät matkalle Suomen juhlavuoden luontoon Ylen kanavalla.

Sävelmä ja suomalaisiin sinisilmiin rakastuneen laulajan sanat sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Aikansa ilmiönä Olavi Virta olisi saattanut olla ääneltään kirkkaampi valinta Suomen ääneksi Leif Wagerin  sijaan, tai näyttelijänä naisväen ihanteena tunnettu Tauno Palo, mutta ilmeisesti heidän tuotannostaan tämä laulu puuttuu. Kaunis luonto ja ihailevat sanat ovat esityksen pääosassa – Rakastamme Suomea kaihomielin.

Juhlavuoden tunnukset ovat hyvin esillä muutenkin; niin Kuopion torin viireissä kuin Suomen 2017 passin ilmeenä (kuten Poliisihallituksen passin takakannen kuvaussa).

Savon Sanomat kertoi pääkirjoituksessaan Suomen menestystekijöistä. Tilastokeskus on julkaissut luettelon asioista, missä Suomi on lähes maailman paras, ellei paras. Tämä on hyvää markkinointia. Suomen tuotteet ja sijoittaminen tänne kiinnostavat. Myös Suomen kansalaisuus saattaa kiinnostaa monia.

Moni kysyy, mikä on Suomen kansalaisuuden arvo tai hinta?

Eräs lauluntekijä käytti sanontaa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Pääpotti vaihtelee, mutta tunnelmastahan usein voitossa on kysymys, noin keskimäärin. Yhteinen potti on kuitenkin pienentynyt vuosien saatossa, jos summataan valtion ja kuntien omaisuus – sitä on myyty sijoittajille.

Moni asia on meillä hyvin, mutta jotain on huonosti – mikä on nettotulos. Esimerkiksi yhteinen velkamme on varsin suuri – onko vika hyvinvointiyhteiskunnan rakenteissa. Ilmeistä on, että lähivuosien politiikka siirtää tässäkin vastuita yksilölle, joten yhteinen potti pienenee entisestään.  Paljonko jää jäljelle, tai paljonko kansalaiseksi pyrkivän olisi tuotava mukanaan yhteiseen kassaan?

Suomessa voi päästä jopa ministeriksi parin kuukauden kansalaisuuden jälkeen. Missä muussa maassa tällainen amerikkalainen unelma on mahdollista? Suomen kansalaisuuden uskoisi kiinnostavan maailmalla.

Paljonko unionin kansalaisuudella on lisäarvoa Suomen kansalaiselle?

Jäsenyyden myötä luovuttiin kansalaisvaltiosta ja otettiin yhteiset arvot – vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa ym. Jäsenyyden myötä siirtolaisuus Suomeen on ollut varsin vähäistä eikä varsinaista ryntäystä näytä unionin jäsenmaista tai muualtakaan tulleen.

Valtiomies Kalevi Sorsa kävi unionin jäsenyysvaalien alla puhumassa Kuopiossa, että ulkomainen rikollisuuskaan ei tuostaan kasva. Tilastoissa rikollisuus on ollut vähenemään päin, mutta ulkomaalaisten tekemät rikokset ovat kuitenkin vähäisesti kasvaneet – kävijöitä on tietenkin tilastoissa aiempaa enemmän. (Juttuni aiheeseen tuli suunnittelematon lisäys päivän lehdestä; passiväärennöksiä on tullut ilmi enemmän.)

Suomeen laillisesti tapahtuvassa muutossa on vain opiskelupaikkoja, toisen maan työssäkäyviä, ripaus pakolaisia ja siirtolaisia sekä paluumuuttajia jonkin verran. Määrä on pienen väestöpohjan oloissa sinänsä huomattava, mutta ei kuitenkaan erityisemmin mainittava. Näinhän unionissa tuleekin asioitten olla.

Kaksoiskansalaisuus nousi äskettäin esiin.

Meillä jokaisella on Suomen kansalaisuus mutta myös unionin kansalaisuus. Oikeastaan tulisikin puhua kolmoiskansalaisuudesta, siitä että Suomen kansalaisuuden lisäksi kansalaisella on jonkin toisen jäsenmaan tai unionin ulkopuolisen maan kansalaisuus. Kaksoiskansalaisuus on Suomessa tuore. Vuosikymmen sitten oli ajateltu, että aikoinaan Ruotsiin lähteneet voisivat palata paremmin säilyttäessään mahdollisen Ruotsin kansalaisuuden (eräänlainen veroparatiisietu Portugalin ja Espanjan tapaan?).

Mikä Suomen kansalaisuuden arvo maahan muuttajalle, tai kaksoiskansalaiselle? Jaetaanko valtion osuuksia ilmaiseksi?

(Jos ajattelisi että 100 hehtaaria perintömaata jaetaan perillisille, niin millä tavoin sitä jaetaan perheen ulkopuolisille? Toinen kysymys on se, onko muualta saapuvalla oikeus samaan elintasoon kuin heillä, jotka ovat eläkkeensä tienanneet Suomessa työskennellen, kansantuloa ja kansan varallisuutta kasvattaen?)

Varmasti vaikea pulma kenelle tahansa.

Jakamaton kansalaisuus

Kaksoiskansalaisuus kannattaa poistaa Suomessa. Muutoksessa kukin valitsee, onko Suomen vai jonkin toisen maan kansalainen. Perusoikeudet saa siis valita itse. Toisen maan kansalaisuuden valinnut saa oleskelu- ja työluvat. Kun kotimaa kutsuu, hän on vastuistaan vapaa ja saa viedä omaisuuden mukanaan.

Aikoinaan antiikin kaupunkivaltiot karkottivat demokratialle liian vaikutusvaltaisen kansalaisen ja Suomessakin karkotettiin väkeä ainakin Siperiaan. Kansalaisuuskysymyksenä juutalaiset purkivat seka-avioliitot ja palauttivat Esran kirjan mukaan vieraan kansan joukosta  otetun vaimon lapsineen. Miten miehille kävi, saivat varmaankin jäädä. Noista ajoista on edetty, mutta  suomalaisuus on oltava jakamaton.

Suomi on hyvä ja monessa muita edellä oleva maa. Kannattaako eduista tai valtion velasta luopua, perustuu uudistuksessa omaan valintaan. Kiireetön ratkaisu koskee kaikkia kaksoiskansalaisuuksia. Eurooppalaisilla säilyvät EU:n vapaudet ja vastuut, kuten vapaa asuinpaikan valinta ja työskentely unionin alueella.

Eino J. Pennanen

Kuopio

Lyhyesti 5.2.2017

Jätä kommentti

*