Rötösherrojen kesäloma – lakkoilua

Lamavuosina tulevat mieleen usein kainuulaisten Nälkämaan laulun sanat: Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa!

Wahlruusit ja rikkaat vuorineuvokset voivat toki lähteäkin merten taa, mutta meidän tavallisten ihmisten on täällä pakerrettava ja tultava toimeen.
Suomesta on toki lähdetty aiemminkin merten taa. Ilmari Kianto tiesi Nälkämaan laulua kirjoittaessaan vuonna 1911, että vuonna 1902 läksivät erityisesti nuoret miehet Amerikkaan pakoon Venäjän armeijaan joutumista. Teollisuuden ja maaseutuelinkeinojen hiipuessa, lähdettiin Ruotsiin työn perässä 1960 -1970-luvuilla. Pellot pantiin pakettiin.

Miten luomme lama-ajoista ja herrojen huaveista riippumattoman vakaan toimeentulon? Siihen on muutamia avaintekijöitä; joista jäljempänä hieman lisää.

Ajankohtaista

Palkansaajakeskusjärjestöt ovat kertoneet järjestävänsä suurmielenosoituksen – poliittisen mielenilmauksen – perjantaina 18.9. Helsingissä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan työntekijät ajavat myös paperitehtaat alas ensi viikolla. Tehtaat ajetaan alas perjantaiaamuna kello kuusi ja niitä aletaan käynnistää lauantaina kello kuusi. AKT:sta on kerrottu (HS mukaan), että työt keskeytyvät mielenosoituksen ajaksi niin satamissa kuin liikenteessä, että “Suomi seisoo sen aikaa.”

Teemaan liittyen Citymarkettien työntekijät marssivat vartiksi ulos jo 11.9. vastalauseena hallituksen työntekijöiden etuuksien leikkausaikeille. Odottaisi myös, että muidenkin kauppaketjujen työväki tekee samoin! Tätä aiemmin uutisoitiin, että esimerkiksi poliisit harkitsevat poliittista mielenosoitusta – lakkoa. Siitä varmaankin koittaa rötösherroille kesäloma – vapaus – kun poliisi ei ole heitä vahtimassa! mutta tähän on sopeuduttava.
Ennenaikaista on pohtia sitä, mitä työehtosopimusten uusintakierroksella tullaan näkemään. Siihen on vielä aikaa ja keskitettyä tulopoliittista sopimusta on mahdollista valmistella huolellisesti.

Markkinatalous ja unioni

Suomalaiset äänestivät unioniin liittymisen puolesta, joten tätä on osattu odottaa ja tähän olisi sitten tyytyminen. ?

Politiikalla, kuluttajilla, sijoittajien ja yritysten valinnoilla on tietenkin ollut merkittävä osa siinä, mihin on tultu. Samalla tavoin on valittavissa se, mihin ja miten olemme menossa.

Hyvin usein kuulee vakuuttavia epäilyjä siitä, että markkinatalous on lähellä tiensä päätä. Parempaa systeemiä olisi hiottava kaiken aikaa muun ohessa. Sellaisia elementtejä onkin, esimerkiksi osuuskuntatoiminta rauhoittaa ja tasoittaa lamavaihteluita. Näin ollen osuuspankit ja osuuskaupat ovat kannatettavia yritysmuotoja. Nähdäkseni myös säästöpankit voi lukea tähän joukkoon. (Yhteistyöstä ja perustarpeistahan tässä oikeastaan puhutaan.)

Unionin budjettikautta ja aiemmin luotaamaani Suomen vakaata täysjäsenyyttä kestää vielä viisi vuotta. Tuon jälkeen Suomen on aika miettiä myös muita ratkaisuja, jos mitään ihmeellisempää ei tätä aiemmin satu. Jatkuvalle kasvulle ja kulutukselle tulevat suitset ajanoloon tavalla tai toisella. Meidän on opittava elämään säästeliäämmin ja luonnonvarojen mukaisesti.

Yleinen tilanne yleistäen

Tulonjako on avainkysymys. Tässä suomalainen tulopoliittinen sopiminen on ollut avainasemassa. Kekkosen aikaan meillä oli malttia vaurastua. Tulonsiirtoja tehtiin teollistumisen hyväksi, ja tyydyttiin pienempiin palkkoihin, jotta työtä saataisiin. Kun sitten palkanmaksujen ja takaisin maksun aika tuli, on markkinatalous vienyt työt ja rahat veroparatiiseihin – niin sanottuihin kehittyviin talouksiin. Keinottelijat saivat laman aikaan, ja toisia sen jälkeen. Palkansaajaa, eläkeläistä jne. on ryhdytty lypsämään yhä edelleen.

Sinänsä vero- ja yrityskeinotteluihin tuskin tulee oleellisia muutoksia, onhan jopa unionin komission puheenjohtaja (Jean-Claude Juncker) veroparatiisiksi luonnehditun Luxemburgin entinen pääministeri (1995–2013)? Tuskin tulee. Junckerin valintaa vastustivat vain Britannian ja Unkarin pääministerit. Myös Britannia suojelee pikkusaariaan, joista tämä verosaarinimitys lienee peräisinkin. Monacokin on eräs kummajainen, jolta tulisi ottaa valtiostatus pois.
Pitemmän päälle on etsittävä keinot suitsia verokeinottelu ja talouden hurjastelijat Euroopasta (ja maailmaltakin).

Komission puheenjohtaja väläytti äskettäin eurooppalaisten sotilasjoukkojen perustamista. Jos sellaiset joskus perustetaan, niillä tulisi ensi alkuun perustaa tukikohdat (miehittää) Luxemburgin kaltaiset veroparatiisit ja sijoittaa joukkoja myös erityisesti brittiläisille paratiisisaarille samassa tarkoituksessa!
No, eurooppalainen rajavalvonta on ollut viimeaikoina tumpeloitien tumpelointia, joten tuskinpa kovin kummoisiin sotilaallisiin operaatioihin tai tukitoimiin tällä unionilla pystytään nyt tai myöhemminkään. (Muistelmissaan brittiläinen toisen maailmansodan sotamarsalkka Bernard Law Montgomery taisi olla oikeassa eurooppalaisen yhteistyön vaikeuksista.)

Vakautta
Vielä on ennenaikaista arvioida tulevaa, esimerkiksi Suomen kevättä -liikettä – arabikevään tapaan – tai Itä-Euroopan maiden oranssivallankumousten tai Intian passiivisen vastarinnan malliakaan, tulevat ajat näyttävät Suomen suunnan. Taikka ennenaikaisia eduskuntavaaleja vuonna 2017 … Hiljattain totesin mielipiteessäni, että parhaillaan on meneillään pääomapiirien ”vallankaappaus”, kuten eräs mainitsemani lähdeteoksen kirjoittaja asian äskettäin kuvasi. Tässä merkityksessä ay-liikkeen poliittiset mielenilmaukset vastatoimina ovat, ketään loukkaamatta, paluuta järjestäytyneeseen ja lailliseen järjestykseen edistävää toimintaa. Nyt siis tarvitaan kattavasti viisautta ja malttia – niin palkkamalttia kuin poliittistakin. Uutta työtäkin olisi tarpeen. Tuleeko sitä työn halpuuttamisella, jää nähtäväksi – tuskinpa vain!

Vuonna 1992 pohdin mielipiteessäni myös sitä, että poliittinen puoluejärjestelmä voitaisiin jopa korvata ay-liikkeen, eläkeläisjärjestöjen jne. ja työnantajatahojen yhteisellä ”säätyjärjestelmällä” – ja se toisi myös lama-aikaan tarvittavia säästöjä. Kun tähän yhdistettäisiin rajattu perustoimeentulon tarvitseman tuotannon kansallistaminen, eräät pankit ja sijoitukset mukaan lukien, kestävän kehityksen mukainen systeemi alkaisi kehittyä pysyvyyttä ja vakautta edistävällä tavalla. Aika näyttää – vaihtoehtoja on.

Lippu_FIN_Muutosaika_Luonnos

Höyhenenkevyttä lipputunnusta voi käyttää vapaasti niin marsseilla kuin uuden ajatussuunnan tunnuksenakin – pelkkä höyhen riittää. Tässä värinä on keltainen, koska esimerkiksi britit käyttivät aikoinaan valkoista höyhentä – sulkaa – pelkuruuden merkkinä. Sulka annettiin henkilölle, joka kieltäytyi sota-aikana sotaponnisteluista. Räväkkyyttä maailmalla on ollut, tulee olemaankin. Hyvä niin, kunhan muistamme maltin. Sen järjestäytynyt ay-liike omalta osaltaan varmasti takaa, tarvitsematta sitä maalta neuvoa kun merellä myrskyää.

Nälkämaan laulu 3. säkeistö:

Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss’ onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

(Sanat Ilmari Kianto, sävel Oskar Merikanto)
Nälkämaan laulu, jota myös Kainuun marssiksi kutsutaan, on eniten laulettuja maakuntalaulujamme. Kajaanin maanviljelysseura tilasi sen seuran omaksi laulukseen Ilmari Kiannolta vuonna 1911. Sävellystyö tilattiin Oskar Merikannolta.
Kainuun maakunnan verkkosivuille

Jätä kommentti

*