sähköä liikenteessä – melua tyhjästä

Sähköauton kuvaa ei arkistossani ole, ja markkinavoimat julkaisevat niitä esitteissään, joten tuttujahan ne jo ovat.

Muistelen, että sähköinen kulkupeli keksittiin liki ennen polttomoottorilla kulkevaa autoa – ainakin samoihin aikoihin. Öljyteollisuus kehkeytyi voittajaksi. Sillä oli kaiketi paremmat markkinamiehet ja useampi varmaankin rikastui öljyllä kuin silloisella sähköllä, mikä varmasti vaikutti osaltaan polttomoottoritekniikan yleistymiseen – se oli myös miehekästä, näin luulen. Kilpa-ajoja ja bondeja, etten sanoisi, mutta myös hyötykäyttöä ja elinkeinoelämän rasvaamista.

Millainen maailma toisaalta olisi, jos sähköauto ja sähköjunat olisivat voittaneet markkinointikilvassa jo 1900-luvun alussa? Asiaa voi vain kuvitella. Olisiko kaupunkirakenne enemmän rautateitten ja metroratojen varrella? Luultavasti. Olihan muistaakseni Helsingissäkin johtoautoja, joten kumipyöriäkin varmasti olisi. Ja onhan nyt markkinoilla jo oikeita sähköautoja, jos kohta myös sekä polttomoottorilla että sähkömoottorilla varustettujakin. Kun sähkö loppuu akusta, jatketaan polttomoottorilla. Ehkä myös  nopeus on osatekijä, sillä uskoakseni bensiinimoottoreissa on enemmän kovakulkuisimpia malleja?

Yritysmaailma ja yhteiskunta on herännyt ympäristön suojeluun.

Pyritään hiilineutraaliksi 2035:een mennessä. Paljon on tehtävää. Mistä se sähkö tulee – töpselistä – mutta mistä sinne? Turvesähköä ei enää tuoteta, josko aiemminkaan kuin lämpövoimaloitten yhteydessä, joten tuuli- ja vesivoimasta puhutaan, mutta ydinvoimaa kaiketi suurin osa kulutuksesta tulee teollisuudessa ja liikenteessä olemaan. Merkittävä aurinkovoima tuosta edellä unohtui, se jos mikä on jopa langatonta – akkuja tai pattereita sekin vaatii, jos sähköä säilöö tai varastoi.

Sähköpotkulauta on oikeastaan hyvä nuorison asenteiden muokkaajana, siis kouluna. Mopoileva ikäkunta siirtyi luontaisesti polttomoottorilla käyvän auton käyttäjäksi. Potkulautailija on valmiiksi orientoitunut sähkön hyödyntämiseen, joten luonteva valinta hänelle on sähköauto. Töpseleitäkin rakennetaan – pohdin aihetta muuten jo takavuosina, että kallista saattaa olla – ja että kuka latauspisteen ja sähköistämisen maksaa.

Liikkua pitää, joten, ratkaisut keksitään ja rahat siihen. Polkupyöräily on myös uutisten mukaan lisääntynyt koronan aikaan. Se kuulostaa hyvältä kuntoilulta, vaikka sähkömoottoriavusteiset polkupyörät valtaavat alaa. Varmasti hyväksyttävää sekin, kellä siihen on varaa. Eräs tv-hahmo markkinoi aihetta sillä, että ei ole aamulla hikinen töitä aloittaessaan (kun sähkö tekee pyörässä raskaimman polkemistyön – näin luulen viestin olleen).

Koskahan Kuopio ja Savo saavat metron? Muistathan tuon kumipyörien ja junien yhdistelmän, mitä ehdottelin jo 1985. Onhan meillä jo pali ja linjaliikennettä, mutta paikallisjuna antaa vielä odottaa (se oli se runko, minkä varaan liikenne alueella rakentuu).

Unohdin melkein: sähköautoihin kaavailtiin jotakin melun lähdettä, jotta jalankulkija kuulisi auton takanaan jne. Eli myös potkulauta tarvitsisi sellaisen päristimen, joita pojat asensivat polkupyöriin – pinnojen päällä jokin joustava levy, mikä piti pärinää vauhdin mukaisesti. Hiljaisuuttakin toki arvostetaan – onkohan niin, että melutaso on Kuopiossa jo pienentynyt potkulautailun myötä? onko hiljaisia ’potkulauta-miittejä’ jo?