Sekundantit esiin!

Aikoinaan herrasmiehillä ja ”paremmalla väellä” oli paljon ja ilmeisen monimutkaisia sääntöjä ja tapoja. Vastaavasti työväellä ja porvareillakin oli säätyjensä mukaiset käyttäytymissäännöt; mitä ”alhaisempi” kulkija sitä krouvimmat tavat. No, ”hienostuneisuus” ei sinänsä taannut sitä että ihmiset olisivat sen vuoksi olleet toisiaan arvokkaampia. Hienoja ihmisiä oli varmasti kaikissa piireissä.

Kulttuuri on opittava nuoresta pitäen. 

Kieli ja kaikki tärkeä opitaankin jo elämän ensimmäisinä vuosina. Tiettävästi matkiminen ja ”ulkoa” oppimisvaihe kestää noin 11 ikävuoteen, minkä jälkeen uuden oppiminen on päättelyyn ja järkeilyyn perustuvaa – aikuisten oppimista. Hyvät tavat perustuvat pitkälliseen kehitykseen ihmisten keskeisessä vuorovaikutuksessa.

  • Tavat uusiutuvat jatkuvasti – kaiken aikaa – kansainvälistyminen näyttää olevan yksi tekijä muutoksen veturina. Matemaattisesti saattanee sanoa, että yhteiset tavat ovat meitä yhdistävä pienin yhteinen tekijä. Monet tavat ovat sinänsä säilyneet vuosisatojen ajan.
  • Kerrotaan, että noin vuoden 1000 paikkeilla Rooman kirkon isät tahtoivat selvittää sen, minkä kielen ihminen oppii – mikä olisi se ihmisyyteen liittyvä jumalainen kieli. Pikkulapset suljettiin kirkkolinnan kellariin ja heitä tarkkailtiin. Vuosien vieriessä kävi niin, että lapset eivät oppineet eristyksessä puhumaan lainkaan. Lieneekö televisiosta kuulemani tarina tosi, ainakin siitä kerrotaan vaietun.

Aikoinaan ritareita ryhdyttiin sivistämään ja karkeille sotureille kehittämään ihmismäisiä tapoja.

Nykyisin tuskin linnan neitojen kunnian vaaliminen ei liene pääasia, eikä ritarillisuus heitä kohtaan samankaltainen kuin aikoinaan – naiset huolehtivat itse itsestään ja urastaan – tasa-arvoisia kun olemme.

Kenties jotain noista ajoista kuitenkin on jäljellä; miehet kulkevat portaissa edellä, kun sattui niin, että karski mies saattoi portaissa pyörtyä nähdessään hameen alta pilkottavan paljaan nilkan … siis silloin ennen vanhaan.

Viittasin jo edellä hyviin tapoihin – opetushallituksen sivuillakin oli jotain tapojen oppimiseen liittyvää ja kirjallisuutta löytyy mielin määrin. Mitä se sitten oikeastaan on? ne tavat …

Kun hyvät tavat on määriteltävissä, voi mainita pari sanaa niistä huonoista.

Sanontani krouvi edellä viitannee puolimatkan krouviin tai johonkin vastaavaan (Krouvi on lisäksi sukunimi ja paikan nimi sekä yritysten nimi – katsoin nettisivuja, en tässä tiennyt heistä, joten en viittaa heihin lainkaan). Tavallisen kansan tavat olivat keskiajalla varsin karkeat – erään kirjan selostuksen mukaan – mutta toimeen tultiin, kuka mitenkin. = eri säädyiltä tai kansan kerroksilta ilmeisesti edellytetään erilaista roolin mukaista käyttäytymistä ja yhteisesti osattavia taitoja, niinkuin lainsäädännön tuntemusta (mikä sekin on varsin laaja tietomäärä ja epätarkasti määritelty, kun jopa eri oikeusasteissa sama asia saatetaan ratkaista eri tavalla).

Jotain hyvää se hyvä tapa kuitenkin on – tilanteista ja tapahtumista riippuen, mitä.

Vihapuheet ovat olleet jo pitkään esillä.

Somettaminen on minulle vähäinen harrastus, joten ilmiön olemus perustuu pelkästään lehtien ja eri ohjelmien viesteihin. Oletetaanpa, että kaikkein pahin olisi jossain jo nähty;

Uskoakseni vihapuheet tyrehtyisivät tykkänään, jos käyttöön palautettaisiin entisajan kaksintaistelu. Tapaa on noudatettu varsin pitkään. Loukattu osapuoli haastoi loukkaajan kaksintaisteluun – esimerkiksi suusta ladattavia pistooleja käyttäen. Mahdollisuus joutua ammutuksi saisi miettimään sanomisiaan ja tekemisiään ainakin kaksi kertaa …

Kaksintaisteluhaasteella pyrittiin palauttamaan loukattu kunnia.

Wikipediassa jatketaan: Peruste saattoi olla myös esimerkiksi pyrkimys välttää suurempi yhteenotto sopimalla, että kaksintaistelun voittajan edustama ryhmä voittaa kiistakysymyksessä. Kaksintaisteluja toisilleen vihamielisiin sotajoukkoihin kuuluvien välillä onkin käyty ennen sotajoukkojen välistä taistelua tai jopa suuremman yhteenoton sijasta, kummankin sotajoukon katsoessa.

Kaksintaisteluissa noudatettiin ankaria tavanomaisoikeudellisia sääntöjä. Niitä julkaistiin myös kirjoitettuna; esimerkki tällaisesta on Gustav Hergsellin Duell-Codex vuodelta 1891. Kaksintaistelu edellytti viestinviejää, kaksintaisteluhaasteen esittämistä ja hyväksymistä (välipuhe), sopimusta ajankohdasta, paikasta ja aseista sekä sekundantteja (lat. secundans = tukija) eli osapuolten kaksintaisteluavustajia ja -todistajia; yleensä taistelupaikalla oli läsnä myös puolueeton todistaja ja lääkäri.

Kaksintaisteluoikeus oli Euroopassa alun perin vain aatelisilla, upseereilla ja ylioppilailla.

Wikipediassa todetaan, että Suomen rikoslaissa (39/1889) oli alun perin säännöksiä kaksintaistelusta (23. luku). Kaksintaistelu erotettiin murhasta, taposta ja pahoinpitelystä ja siitä rangaistiin lievemmin. Laissa säädettiin vankeusrangaistus sille, joka oli vastustajaansa vahingoittanut. Jos jompikumpi oli poikennut kaksintaistelussa sovituista tahi tavanmukaisista säännöksistä tai jos kaksintaistelu tapahtui ilman sekundantteja, häntä rangaistiin niin kuin murhasta, taposta tai pahoinpitelystä oli säädetty. Sitä, joka vei toisen puolesta perille kaksintaisteluvaatimuksen, rangaistiin vankeudella, paitsi jos hän oli vakaasti koettanut estää kaksintaistelua tapahtumasta. Sekundantteja, todistajia ja lääkäreitä ei rangaistu. Tämä luku kumottiin rikoslainsäädännön osittaisuudistuksessa vuonna 1969 lailla 491/1969, ja nykyisin kaksintaisteluja arvioidaan väkivaltarikoksina.

Kaksintaistelupistoolit olivat tarkkoja vain 18 metriin saakka, mikä oli yleinen ampumaetäisyys kaksintaisteluissa. – Selät vastakkain ja kumpikin käveli tietyn askelmäärän – kääntyi – ja ampui!

Muistaakseni valtio otti jo 1600-luvulla kansalaisen kunnian valvontaansa, joten sitä ei tarvinnut enää itse valvoa kaksintaisteluin.

Kuten edellä viitataan, kaksintaistelut jopa kiellettiin kokonaan tai niistä ainakin rangaistiin. Tulipahan tuossa kesällä asia mieleen. Ei liene se oikea ajatus … ei lainkaan!

Oppiminen ja opettelu ovat mitä ilmeisimmin edelleen se oikea avain nykyajan hyvien tapojen tiellä.

Voimme havaita käyttäytymisessämme eri portaita – tai karkeusasteita – vähän oppinut on karkea ja paljon oppinut erittäin jouheva / sulava käytöksessään.

Ehkä – näin kai se pääasiassa on. Kavereilla – edellisen jutun sekundanteilla – on myös avainasema elämässämme … hyvä niin,

aina on hyvä olla joku joka hieman ohjaa ja neuvoo tarpeen tullen, vaikka en sitä pyytäisikään …

Liitän Syyrian tapauksen tähän laajempana politiikkana hieman myöhemmissä kirjoituksissani. Sielläkin odottaisi, että sekundantit astuvat esiin-

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Viime päivinä on puhuttu hiljaisesta enemmistöstä, mm. pääministeri viittasi heihin Kuopion matkallaan. Tästä kehityksestä voisi olla hieman huolissaan.

  • Eino J. Pennanen

    Postaukseeni tuli kommentti, mitä on pohdittava siihen sisältyneen ajatuksen vuoksi – en ymmärtänyt sitä myöhään illalla.

    Kirjoitan kommentin aiheesta kokonaisen jutun, sillä se johti ajatukseni kokonaan uusiin sfääreihin – tai oikeastaan arkipolitiikan sanontoihin. Kiitos

    • Eino J. Pennanen

      Tuohon Jarin kommenttiin lupaamaani erillistä juttua en ole ehtinyt laatia. Havaitsin netistä, että sanonta on alkuaan peräisin Richard Nixonilta, joka tahtoi esiintyä hiljaisen enemmistön, heidän jotka eivät esim. osallistuneet Vietnamin sotaa koskeneisiin mielenosoituksiin, edusmiehenä.

      Mitä tämä sitten Suomessa tarkoittaisi, on hieman epäselvää … hallituksellahan on tietysti viime vaalien enemmistö takanaan … joskaan keskustalla siitä o vain osa … ymmärtääkseni Kuopiossa vieraili keskustapuolueen puheenjohtaja, ainakin lehtiuutisten mukaan … palataan …

Jätä kommentti

*