Sipulimaito ja uudet perunat ‼️♥️

Helteisinä päivinä saatettiin tyytyä valmistamaan perunat sipulimaidon kera. Eräs ohje edellyttää, että tarjotaan sitkeäkuorisen leivän kera.

Saattoi olla, että maito oli kylmää. Netissä on useita reseptejä, joten valmistustapoja on. Mikä on paras? Täytyy kokeilla. Kiehautettu kastike viittaa keittoruokaan.

Levyllä keittäen lieden tuottama lisälämpö on helteelläkin pieni entisajan puuhellaan nähden, joten kuuma maitokastikekin valmistuu vaivatta.. Sen voi suurustaakin, joten makua voi lisätä ja muunnella.

Sipulejakin on useita lajeja, joten sekin vaikuttaa lopputulokseen. Muistelen erästä ruokaohjelmaa, missä amerikkalainen tapa lisätä hampurilaisiin raakaa sipulia kauhistutti ranskalaista kokkia, mutta että tapoja on.

Oikeastaan ehkä maukkain varhaisperuna on voinokareen kera. Näin se on.

Silmäilin netistä, että sipulimaito on ilman perunoita haettuna entisajan nuhalääke. Ehkä sekin juotiin kuumana?

Kommentit

  • Arja Hakala

    Tulloo ihan lapsuusaijjat mieleen tästä ruokalajista.
    Uuvet perunat kotipellosta haettuna. Kaivolla pestynä niin, että hento hitu lähti melekein poikkeen perunoitten pesuvetteen.

    Uuvisperunat keitimme mustassa padassa tuvassa (entinen savupirtti v. 1800 loppupuolelta) rinkihellalla.

    Perunat söimme meijerivoin, joskus maalaisvoin kanssa, lisänä sipulimaitoo.
    Sillon tuo sekotus maistui.

    • Eino J. (maallikkona)

      Noin se meni, musta pata valurautaa, ringit olivat ne puuhellan säädöt 1… 6, kuten sähköliedessä. Voissa oli suolaa, muutoin sitä ripautettiin keitinveteen.
      Kiitos muisteluistasi!
      Arvokas pirtti teillä, kaiketi vanha sukutila

  • Arja Hakala

    Lisään kommenttiini, että sipulimaito kävi itsehoitorohdostakin, kun käytimme nielukipuun ja lievän nielutulehduksen parantamiseen. Kyllä oli tepsivä.

    Savupirtti oli Äitimme synnyinkoti.
    Jossa oli hänen vanhempansa aloittaneet yhteiselon.
    Ukkini oli tehnyt mm. nikkarointeja pirtissä pärevalaistuksessa. Päre hirsiseinän rakoon ja valoa oli riittänyt muutaman tovin, kun uusi päre taas loisti ja antoi valoa.

    Äidin koti, jossa myöhemmin mekin asuimme oli ja on edelleen askeettinen.
    Ei oo hienouksia elämiseen helpotuksia.
    Kyllähän sitä tulloo ihminen vähällä toimeen.
    Lämmöllä muistelemme lapsuuttamme.

Kommentointi on suljettu.