Runsas taisi olla viimekesän sato. Marjoja ja sieniä saatettiin poudan jälkeen kerätä lähes hyvien kesien tapaan. Ryytimaatkin pärjäsivät kuullun perusteella kohtalaisesti. Mansikka taisi olla huimasti etuajassa, ken noin vanhaa muistaa. Omenoita näyttää oleva tarjolla. Yleensä ne loppuvat kevättalvella viimeistään, siis suomalaiset. Perunaa ja porkkanaa näyttää olevan tiskissä viljalti. Ehkä viljan viljelijät hieman marmattivat kuivuuden takia, ehkä niin.

Leipomohyllyt notkuvat, mutta on oikein etsittävä suomalaista ja paikallista leipää ja pullaa. Jo takavuosina havaitsin, että eräät ovat ranskalaisia, virolaisia ja ns. ’suuret’ leipomot on myyty ulkomaille. äskettäinkin eräs runsauden sarvi, siis hyllytilaa ansainnut. Mutta, jää nykyisin pois ostoskorista kun on tuotteena ulkomaalainen.

Mainitsinkin jo, että vielä on muutama paikalliselta tuottajalta kalskahtava leipä ja vehnänen saatavilla kun etsiskelee. Jos uskaltaisi selvittelemään, saattaisi niistäkin paljastua jonkin ulkomaalaisen ketjun tytäryhtiö – mene ja tiedä. Sentään ainakin toisinaan on tarjolla maalaistaloissa leivottua leipää. Torilla on myynnissä joinakin päivinä kotona leivotuksi kerrottua, että jotta paikallisuuttakin saattaa vaalia.

Lähiseudun perunoista ja kaaleista jo edellä kerroinkin. Näin talviruokintaan siirryttäessä on tärkeää löytää lähikaupasta lähiseudun raaka-aineita ruokapöytään.

Perusruoka valmistuu suhteellisen vähistä aineksista, kuten vaikkapa vuoden 1918 Kotiruoka -keittokirjan entisajan reseptein. Pula-aikoja taisivat olla ja Suomen ruokahuolto vasta noina aikoina kehittymässä. On näitä muitakin säästelijään emännän käyttöön tarkoitettuja ruokaoppaita, muistaakseni jopa tukkilaiskämpän emännälle koottu sellainen. Sotavuosilta löysin korpisoturille tarkoitetun taskukokoisen oppaan, että silleen.

kuinkahan tuo on?