Suomen puhdistus 2018

Huvittava ajatus että tänään Suomessa ryhdyttäisiin aseisiin puoluekiistojen vuoksi;

esimerkiksi nykyiset eduskunnassa vaikuttavat vasemmistolaiset, oikea kommunistinen puoluekin taitaa olla, vaikuttavat pehmeiltä akateemisilta puuhastelijoilta – etteikö voisi sanoa, että pullamössöiseltä liikkeeltä  – ovat yleismukavia. Jotenkin mielikuva johtuu aina ensin mieleeni, että uusavuttomia. (Hyvin puhuvat monesta asiasta, ja ovat monitaitoisia, joten mielikuva on vain jokin kummajainen.)

Poissa on kiihko ja vallankumous – ajatuksesta luovuttiin (ilmeisesti se lakkautettu kommunistinen puolue) jo 1966 tienoilla, ja sosialidemokraatit jo paljon tuota aiemmin. Oikeiston suojeluskuntamalli kiellettiin rauhansopimuksella ja lakkautettiin lailla. Toisaalta, oikeastaan nykyisin puhutaan oikeiston ja rahapiirien vallankumouksesta, millä parlamentarismi pyritään ohittamaan, ja on osaltaan jo syrjäytetty. Saattaa olla näkemyseroista tai köyhälistön jutuista, kuten trampismin osalta ehkä osa jutuista on, mutta silti.

Esimerkiksi nämä ylikansalliset vapaakauppa-alueet ovat johtaneet valtiot lainsäädäntöineen käräjille kilpailun ja sijoitussuojan rajoittamistoimina – osa sinisilmäisistä valtioista on kirjallisuuden mukaan joutunut maksumiehiksi – eräänlaisia sotakorvauksia näyttävät olevan.

Mutta

Suomi on rauhallinen ja turvallinen

Jos tänään kuitenkin tulisi määritellä teemakuvassa olevan kirjan vapaussodan aikaisista puhdistuksista, millä tarkoitettiin punakaartilaisten ja kommunistien poistamista yhteiskunnan valtatekijänä, mieleen tulevat ainoastaan huumejengien väliset kahakat, joita on odoteltu jo Suomeenkin (alkoivat esim. Yhdysvalloissa joskus 1980-luvulla).

Tätä aiemmin meillä oli kieltolain aikaan (kun alkoholia ei saanut laillisesti myydä) rikollisliigoja, jotka taistelivat poliisia vastaan (tai oikeastaan toisinpäin). Kansa oppi kieltolain aikaan sen mitä huumeiden käyttäjät nykyään toteuttavat lain rajojen ulkopuolella kotipiirissään – mutta huumeisiin yleinen mielipide on kielteinen eikä silmää iskevän hihittelevä, onneksi näin on.

Nykyisin ei myöskään ole enää kovin vahvaa isänmaallisuusliikettä, kuten ennen kansalaissotaa, tai vapaussotaa Venäjän vallasta irtautumisena. Ei ole – isänmaallisuus on väljähtynyt siitä mitä koulussa kansalaisille vielä sotien jälkeen opetettiin – opettajakunta on saanut ilmeisiä vasemmistoliittolaisia vaikutteita (tai jotain?) – nyt unionilaisuus on voimakkaampi liike kuin suomalaisuus (on mielipide tai päätelmä).

Niin,

Punaiset suojelivat työväestön ja vuokralla olevien pienviljelijäin etua – ja heitä oli paljon. Valkoisten Suojeluskunta suojeli tehtailijain ja maanomistajien etua – noin yleistäen – ja heillä oli varallisuus – ja heitäkin oli runsaasti.

Jääkäriliike (noin kuvainnollisesti) oli aikonut ryhtyä joka tapauksessa valloittamaan Suomea venäläisiltä Pohjanmaalta, mistä valkoisen Suomen joukotkin suunnitelmien mukaan läksivät 1918 liikkeelle puhdistamaan Suomea. Nämä peliliikkeet olivat komiteoitten laatimia suunnitelmia jo Venäjän vallan aikana, ja osittain ulkomailla maanpaossa  toimineiden suomalaisten aikaansaannoksia.


 

Tuo vapaussodan historian komitean julkaisema teos on mukava aikalaisten sisällissodasta parin vuoden jälkeen ylipäällikkö Mannerheimin toimeksiannosta kenraalien ja professorien ym. pienessä ryhmässä varsin rivakasti kokoama teossarja – teksti on hieman samantapainen kuin mitä olettaa poliisin heti tapahtumapaikalla osallisia puhuttaessaan saavansa kuulla – ehkä – mutta selkeä teksti kyllä on vaikka vahva epäily siitä sosialidemokratiaan näyttää päälinjana  välittyvän – sankarit ovat voittajia.

 


Plogini teemakuva selittää oikeastaan aktiivimallin tavoitetta varsin hyvin. (kuva on tekstin lopussa)

  • 1990-luvulla työnantajat odottivat hallinnolta ja trendiltä palkkojen alenemista, mikä lisäsi työttömyysodotuksia ja työttömyyttä (kvassa phillipsin inflaatio-työttömyys -käyrä siirtyi oikealle suuremman työttömyyden suuntaan, kun se 1970-luvun öljykriisin aikaan hypähti sijansa ylemmäs).

Eli

  • nykyhallituksen linjaukset ruokkivat hallituskauden alussa työttömyyden kasvua, ja odotuksia siitä että palkat laskevat, ja sitäkin että                    tuontityövoima työskentelisi suomalaisia halvemmalla ja syrjäyttäisi suomalaisen kolmikantaisen tulopolitiikan siinä samalla.

 

  • Aktiivimalli osaltaan on tarkoitukseltaan tähän alempaan palkkatasoon pakottavaa kun työttömän on pakko hakea mitä tahansa työtä säilyttääkseen edes sen vähäisen työttömyysturvansa mihin maassa massiivisen työttömyyden oloissa on hyvinvointivaltion elementtien mukaisesti jokaisella oikeus.

Vuoden 2001 puheenvuoroon luonnostelemani kaavio on tässäkin odotusarvoteoriaan tukeutuvana hyvä havainnollistaja – numeroarvot siinä ovat otettuja, periaatteellisia, ja oikeat Phillipsin käyrän numeroarvot voi tarkistaa laatimisajankohdan oloissa tilastokeskuksen sivuilta tai vastaavista lähteistä.

Kommentit

  • plokkariukki

    “Herrojen ja narrien” olisi hyvä ottaa tänä päivänä mallia vielä 60-luvullakin kotikylälläni Haapakoskella vallinneesta ilmapiiristä. Yhteenotot tehtaan johdon ja työväestön kesken olivat melko vähäisiä kautta aikain verrattuna moneen muuhun tehdaspaikkakuntaan. Tehtaan patruunat muine “herroineen” tiesivät yrityksensä pärjäämisen olevan kiinni työntekijöiden hyvinvoinnista jopa vähän palkastakin. Tehdas tarjosi työn ja toimeentulon koko kylälle. Arvostus ja kunnioitus oli molemmin puolinen. Onko enää tänä päivänä eri kansanluokkien/osien kesken?

    • Eino J. Pennanen

      Hyvä kysymys: … “Onko enää tänä päivänä eri kansanluokkien/osien kesken?”

      • Eino J. Pennanen

        Erityisesti viime vuosisadan alkupuolella esiintyi patruunoita, tehdasyhteisöjä, jotka järjestivät kylälle talot, tiet, varmaankin koulut, kaupat ja nykyisin kunnille kuuluvat (terveys)palvelut yhtiön toimintana – mutta jo pitkään kukin on huolehtinut vain omasta tontistaan. Varmasti hyvä asia, mutta toisaalla on joillakin paikkakunnilla puhuttu “tehtaan kaupasta” (ilmeisesti siihen oltiin jo etukäteen velkaa vastakirjalla tulevan palkan verran).

        Varmasti moni ottaisi tuollaisen polkkariukin kuvaaman työsuhteen vastaan nykyisinkin – onhan niitä tosin etuja eri työnantajilla vielä nykyisinkin, auto-, puhelin, asuntoedut nyt tulivat mieleen. Korpilakot ovat varmasti harvinaisempia olleet noissa hyvissä yhteisöissä, varsinkin jos työsuojelu kehittyi hyvin.

        Postaukseni aiheeseen liittyy tietysti se, että työläisen tuli alkuvuosikymmeninä olla nöyrä voittajille, mutta myös se, että väestä varmasti tahdottiin pitää huoli vastaisen selkkauksen välttämiseksi, ja ehkä poliittisesti myös sen vuoksi, että kapitalistinen systeemi on parempi kuin kommunistinen paratiisi naapurin neukkulassa …

        Mene ja tiedä, mutta pari kirjaa on näistä entisajan sosiaalipatruunoista ja mietteistä tullut luettua, ja esim. Verlassa jopa käydyksi parikin kertaa.

Jätä kommentti

*