Suomi 100 – Sinivalkolippumme

Kun Suomi oli viisikymppinen,

lumilinnassani liehui kuvan kaltainen sinivalkolippu. Linnani lipun ompeli sukumme ompelija. Lippu oli hieno ja olin siihen tyytyväinen. Se oli käytössä monen koulutalven lumien ajan. Kuten kuvasta näkyy, ompelija suoraviivaisti ristilipun ylimääräisenä työnä tehdessään – hän sanoi että tämä on Suomen lippu. Kenties tarpeet olivat oikean ullakolla olleen Suomen lipun valmistamisesta aikoinaan ylimääräiseksi jääneitä paloja – vanhojen lippujen sininen oli nykyistä väriä hieman vaaleampi.

Moniarvoinen ja monikulttuurinen Suomi 100 v.

tarvitsee 100 vuotiaana historiallisesti ja uskonnollisesti oman koko kansaa yhdistävän ”neutraalin” lipun. Tässä kirjoituksessa aloitteeni kuvailee teemakuvan lippua – valittava muoto voi olla suunnittelukilpailun tuloksena vapaasti valittava – aiemmin käytössä ollut – tai siirtyminen unionin lippuun tmv.

Kuvan lippuun voi liittää vaakunan entiselle paikalleen ja esimerkiksi lisätä unionin lipun tähtiympyrän vaakunakeskeisesti – unioni jäseniä kun perustuslaillisesti jo ollaan. 100-vuotisjuhla on hyvä taitekohta uudistukselle, mistä kerron jäljempänä.

Suomen lipun tarina alkaa lumilinnakertomuksesta

1800-luvun puolivälin paikkeilla, kun kansalliskirjailijamme Zac. Topelius hahmotteli Suomen lipun olemusta mm. eräässä pikkupoikien lumilinnakertomuksessa. Taustalla sovinnaisuuslinjaa edustavalla Topeliuksella oli se mitä Venäjä sallisi tunnuksina käyttää; tuolloin esillä olleissa ensimmäisissä lipun malleissa oli punainen vaakunavärimme vallitsevana, mutta Topeliuksen valistuneen arvion mukaan se oli ”vihollisen” väri, sillä Venäjä oli juuri käynyt sotaa Turkkia vastaan – ja punalippuhan oli myös (1700-luvun Ranskan tasavaltaisten) vallankumouksellisten väri. Suomen ja 1800-luvun tarinan lumilinnan lipun värit olisivat Topeliuksen mukaan siis sini-valkoiset.

  • Erään lippumme historiaa käsitelleen teoksen mukaan Suomen lipuksi valikoitui itsenäistyessämme käytössä ollut venäläinen kauppalippu – kauppalaivojen käyttämä lippu – Venäjän kauppalaivasto oli ollut paljolti suomalainen ja suomalaiset tunnettiin maailmalla 1900-luvun alkupuolella juuri tuon lipun perusteella.

Sisäasiainministeriön sivuilla kerrotaan (2016), että

”1850- ja 1860-luvuilla käydyssä keskustelussa tuli esiin sininen ja valkoinen Suomen ns. kansallisväreinä. Varsinaista lippuehdotusta ei kuitenkaan koskaan käsitelty valtiopäivillä vaan keskustelua erilaisista ehdotuksista käytiin sanomalehdistössä. Useita lippuja, joita oli ehdotettu kansallislipuksi, käytettiin 1800-luvun lopulla huvilalippuina ja ennen pitkää sinivalkoiset värit tulivat yleisesti purjehdusseurojen lippujen ja viirien pääväreiksi.

Suomen itsenäistymisen yhteydessä käytettiin leijonalippua, joka muun muassa nostettiin senaatintalon, valtioneuvoston, lipputankoon 6.12.1917. Lippu sai muutaman kuukauden aikana 1917-18 lähes valtiolipun aseman. Lippu oli karmiininsinoberinpunainen, jonka keskellä oli kullankeltainen vaakunaleijona hopeanvalkoisine varustuksineen ja ruusukkeineen.

Siniristilippu Keväällä 1918 lippuasiaa käsiteltiin eduskunnassa ja erilaisten vaiheiden jälkeen perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksyttiin 27.5.1918 ehdotus sinivalkoisesta ristilipusta. Laki lipusta julkaistiin kaksi päivää myöhemmin. Lakiin on sen jälkeen tehty pieniä muutoksia, mutta lippu on pysynyt samana. Lippuluonnoksen vuodelta 1918 laativat taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen.”

Pahoitin innostuneen mieleni

lukiessani Suomen lipun historiasta kirjoitetun teoksen vuosia sitten, kun Suomen lippumme onkin venäläinen. Venäjän perintö on sinänsä ymmärrettävissä. Oikeastaan Suomi on tarkastelussa viimeinen tsaari-Venäjän jälkeen jäämä Venäjän ”valkoinen” valloittamaton osa; tsaari-Venäjän jälkeensä jättämät valkoiset joukot taistelivat Venäjän sisällissodassa vallankumouksellisia punaisia vastaan (ja hävisivät).

Lippumme ristimuoto on selkeästi pohjoismainen käytäntö, ja on perustunut niin tsaarin Venäjällä kuin muuallakin alkuaan uskonnollisiin tunnuksiin. Lippujen ristejä on useita malleja, kuten vino risti (eksä, X) ja suorakulmainen (+) risti. Iso-Britannian lipussa ovat päällekkäin näistä risteistä kumpikin – tai lippu taitaa olla alkujaan yhdistyneiden kuningaskuntien lippu.

Taustoittamisen jälkeen on 100-vuotisaloitteen vuoro.

Sen jälkeen kun Jumala poistettiin oikeussaleista (lehtiuutisen ilmaisu, kun valan vannomisesta luovuttiin), on paikallaan neutralisoida suomalaisia käytäntöjä kaikille kansalaisryhmille yhteiseen muotoon, uskonnosta tai aatesuunnasta riippumattomiksi kansaa yhdistäviksi elementeiksi.

Aloitteen mukaan Suomen lippu on sinivalkoinen lippu,

missä valkoisen suorakaiteen halkaisee vaakasuunnassa sininen suorakaide. Lipun värit ja mittasuhteet ovat vakiintuneen suomen lipun mukaiset.

Lippulaulun sanat (Siniristi-lippumme) uudistetaan kuulumaan: Sinivalko-lippumme. Laulun sanat sopivat kaikin puolin myös uudistettuun lippuun; kuin taivas ja hanki Suomen ovat värisi puhtahat … jne.  (sanat tarkistetaan laulukirjasta, tässä tekstissä tiedot ovat ainoastaan kerronnallisia).

 

Kuva on aloittelijan luonnostelema – ammattilainen piirustelee tyylikkäämmän – ajatus on tärkein. Tämä voisi olla Suomen valtiolippu (vaakunallinen) tai unionin tähdet olisivat myös kauppalipussa – siis Suomen lipussa!

aloite_neutraali_suomen_valtio_lippu_100v