Susi jo syntyessään

Suomi kehittyi kun puheissa susiraja oli kaukana Helsingistä.

Syrjä-Suomen oma vika on, että tuo susiraja on jälleen olemassa ja lähestyy pääkaupunkia. Siis että itse olemme edustajiemme kautta lait säätäneet. Viikon susitapaturmasta johtuu, lapsille on kerrottava villieläinten luonteesta – se ei ole kaveri – lapsi on sille makoisa paisti.

Eräässä elokuvassa sirkustirehtööri näytti pojalleen, miten hänet olisi napattu tiikerin häkin raosta, kun hän teki tuttavuutta tiikerin kanssa – kuten lehtiuutisen poika meillä suden kanssa eräässä eläintarhassa. Sijaisena oli vuohi. Elokuvassa sirkuksen laiva haaksirikkoutui ja poika joutui villieläinten kanssa samaan pelastusveneeseen. Kyseinen tiikeri söi kaikki muut tarhan eläimet ja loppuosa rainasta käsitteli puoliksi kesyn tiikerin ja pojan välistä kanssaeloa aavalla merellä. Hyvin opettavainen tarina.

Suomen susiraja,

millä hieman leikkimielisesti tarkoitettiin jotain kehitysalueen tai syrjäseudun rajaa – usein lienee sama kuin kehä-kolmonen – usein vain siellä jossain päin Suomea – kaakana kuitenkin, on susipolitiikan myötä vuosikymmenten jälkeen jälleen todellinen. Sudet ovat keskellämme.

Suomen maaseutujen kehittyminen on laantunut.

Omakotitalon hinta on syrjäisissä paikoissa olematon. Fimeaa ei ole saatu susirajan taakse kirveelläkään (ole taidettu sinänsä painostaa ketään, mutta kuvainnollisesti), kouluja lopetetaan, ihmiset muuttavat keskeisimmille paikoille ja syrjäiset tiet hiipuvat, suorastaan rapistuvat. Kehitysaluepolitiikkaa ei taida nykyisin enää ollakaan – kukapa sitä tahtoisi asuakaan millään kehitysalueella noin imagollisesti, mutta kuitenkin.

No, vielä sentään jokunen euro taitaa olla korvamerkitty Helsingin ulkopuolelle. Vahvasti toivotaan, että yksityisyrittelijäisyys toisi tuohon uutta voimaa, että           toiminnot olisivat sillä tavoin kannattavia, että joku tahtoisi ostaa itselleen joukon torppareita maksamaan palveluistaan … aika näyttää.

Poikkesin joskus ’90-luvun alussa pääkaupunkiseudulla eräässä mainos- ja markkinointiyrityksessä. Siellä eräs konsultti luennoi pyynnöstäni alan näkymistä. Konsultin vahva käsitys oli, eräissä asiakohdissa, että asutus Suomessa keskittyy rannikkoviivan läheisyyteen, Piirsin muistikirjaani muistin tueksi epämääräisen kuvan. paljolti tuo maaltapako näyttää hänen ennakoimalla tavalla tapahtuvankin.

Susi jo syntyessään

– viittaa toisaalta erääseen tuotemainokseen (Petojen sukua), minkä kilpailija heti väänsi savolaisittain koiranleukaillen (susi jo syntyessään). Hyvin oivallettu molemmilta – eikö vain. Kun lukee päivän kommentteja, niin vastaava vastavuoroisuus toteutuu mitä erilaisimmissa tapauksissa – kehitys kehittyy. Katselkaapa vaikka poliittisia kirjoituksia – jos nyt sattuu lehdissä eri näkökulmia olemaan konservatiivisten kantojen painotusten lisäksi.

Lueskelin tuossa äskettäin erään kirjailijan tuotosta Karl Marxista – mistä tuotannosta voimme johtua vaivattomasti myös kapitalistisiin verenimijöihin – työväen ja nykyisen palkansaajan sortajiin – mutta juttuna               hieman tuonnempana. Marxin kuuluisia päätelmiä yleistäen, tämä nykyinen markkinataloutemmekin oli susi jo syntyessään …

Niin,

paras susi on tietenkin se, joka on eläintarhassa. Niitä voisi siellä olla lukuisasti. Toiseksi paras olisi se susi, joka kasvatetaan turkistarhassa (eläintarhan tapaan tai turkikseksi kannan säilyttämiseksi) ja paras villi susi on tietenkin karvahattuna. Noita lakeja kannattaa muuttaa – Suomi oli mukava paikka kun susiraja oli kaakana rajoiltamme vuosikymmeniä – ken ajan muistaa, voi siitä kertoa. (Tuo susilaki oli susi jo syntyessään)

Jätä kommentti

*