Taantuma alkoi hiililiiton jäsenyydestä – brittiparlamentti heräilee

EU-loukussa

Suomi kehittyi valtiona aina 1990-luvulle saakka.

Huipussaan Suomi oli joskus Kekkosen aikoina, ehkä jatkeena vielä Koiviston kaudet. Taantuminen tai rapautuminen alkoikin heti kohta, kun liittyminen Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön alkoi olla käsillä – ja on jatkunut. Tuli  syvä lama 1990-luvulla … ja se jatkuu monessa.

Kaupat ja pankit karkaavat. Unionin säädöksiä alkaa jo olla asiaan kuin asiaan. Vanhusten palvelut heikkenevät. Hinnat nousevat monessa. Velka kasvaa. Vihapuheet yleistyvät, tai ovat rahvaan mediataitojen kehityttyä tulleet esiin. Oikeastaan, markkinat ja yhteiskuntaa laskeutuvat eurooppalaiselle keskitasolle tai senkin alle. Miltä kuulostaa?

Miten brexit?

Brittien ero unionista on ollut värikästä – parlamentti alkaa heräillä. Viimein? Pääministeri näyttää onnistuneen.

Miten brexit sitten etenee, kansanäänestyksen tulos kaiketi vesittyy parlamentissa? Tuskinpa yksittäisten parlamentaarikkojen tiedot ja taidot riittävät britanneissakaan  kehittämään sen enemmän unionin jäsenenä kuin siitä eronneenakaan tarvittavia lakeja? joten unionin byrokratia varmaankin voittaa.

Muistelen kerrotun, että kuningatar olisi kysellyt jäsenyyden alla, että mitäs hän sitten tekee – olihan hän kansainyhteisönsä johtaja ja kuningaskuntansa hallitsija – unioniksi muotoiltu hiili- ja teräsyhteisö kun pimentää pilvinä taivaan – ajaa paikallishallinnon yli. Saapa nähdä.

Miten Suomen exit?

Lupauksistani huolimatta aihe on jäänyt vähemmälle kirjoituksissani. Aioin liittää tekstieni loppun, että Karthago on hävitettävä -roomalaisen iskulauseen muunnoksen: Unioni on hävitettävä, tai olisinko ajatellut: Unionista on erottava, mutta on silti unohtunut liian usein.

Paljon siihen tarvittaisiin luovuutta. Yritykset täytyisi saada suomalaisiksi jne.  Suomalaisistahan vain reilu kolmannes kannatti jäsenyyttä – lähes toinen mokoma oli vastaan ja lähemmäs puolet ääni-ikäisistä taisi jättää kokonaan äänestämättä – jos muistelen oikein.

Täytyypä pohtia lisää.

 

 

 

Kommentit

  • Juupeli

    Kyllä tuo artikkelissa kuvattu kehitys alkoi jo ennen EUta 1980 -luvulla kun ns investoinnit eli rahan lainaaminen kulutukseen sallittiin pankkien lisäksi erilaisille bulvaaneille jotka sitten lainasivat edelleen meille tavallisille sukan- ja muunkin tavaroiden kuluttajille.
    Se direktiivien imurointi kotimarkkinoiden säätelyyn taitaa sekin olla pääosin suomalainen tapa, muualla eu-maissa niitäkin noudatetaan hyvinkin luovasti niin ettei se haittaa normaalia totuttua elämäntapaa yksityistalouksissa.

    • Eino J. (maallikkona)

      Kiitos Juupeli! saattaisin melkein sanoa kommenttiasi itse kirjoittamakseni!

      tottahan se, rahamarkkinoitten vapauttaminen tai avautuminen alkoi jo 1980-luvulla – ja se kuuluisa korkean markan politiikka. (johdatti meidät lamaan … jos markan arvoa ei olisi devalvoitu, olisiko lama ollut syvempi vai siltä vältytty tyystin?)

Jätä kommentti

*