Talvisota päättyi 13.3.1940

13. maaliskuuta 2022 vietetään talvisodan päättymisen 82. muistopäivää. Ohjelmallisesti päivään on liitetty kukkatervehdyksiä ja kynttilän sytyttämisiä itsenäisyyspäivän tapaan. Montakaan veteraania ei enää taida olla rivissä, joten jälkipolvien on huolehdittava muistamisesta. Tuona päivänä Suomessa liputettiin, mutta puolitangossa. Pääministerin sijaisena Väinö Tanner kertoi sinänsä ilouutisen suomalaisille, mutta rauhanehdot olivat ankarat, maata luovutettiin hyökkääjälle turvallisuusvyöhykkeeksi.

 

Bongasin netistä varsin tunnetun pääministerin puheen kesältä 1939. Poimintoja puheesta Viipurin Espilässä 12.8.1939 [Pääministeri A.K. Cajander]. Puhe pidettiin sotaharjoitusten jälkeen joukoille presidentti Kallion puolesta; puheessa on loppukaneetteja ilmeisesti diplomaattikunnalle ja kansainväliselle medialle, mutta niistä toiste;

Lähes alkuteksteissä todettiin, että Suomen kansa rakastaa rauhaa, ehkäpä paljon suuremmassakin määrässä kuin moni muu, jolla meitä useammin on rauha-sana huulillaan. Tuon jälkeen kuvailtiin Suomen kehitystä itsenäisyytemme alkuvuosina, kuten: ”Niinpä on tuo aika käytetty kansamme taloudellisen pohjan voimakkaaseen vahvistamiseen. Rukiin tuotto on tänä aikana lisääntynyt 2-kertaiseksi, vehnän, joka meillä tosin oli tavallaan uusi viljalaji, 34-kertaiseksi, niin että viljan viljelyksen alalla nyt olemme suunnilleen omavaraisia, meijerivoin lähes 3-kertaiseksi, juuston 4,5-kertaiseksi, kananmunien yli 5-kertaiseksi. Puunjalostusteollisuuden tuotannon arvo kohosi 20 vuodessa 6-kertaiseksi n.s. kotimarkkinateollisuuden runsaasti 3-kertaiseksi. Nämä ovat kunnioitusta herättäviä lukuja, jotka osoittavat, mitä itsenäisyys kansalle merkitsee.

 

Meidän ei ole unohdettava myöskään kansamme yleisen valistustason valtavaa nousua. V. 1917 kansakouluissamme oli oppilaita vajaa 200 000, mutta 20 vuotta myöhemmin runsaasti 400 000; samaten oppikoulujemmekin oppilasmäärä sekä ylioppilaiden luku on 20 vuodessa kaksinkertaistunut. Kansanvalistuksen kohoaminen ja korkeamman sivistyksen leviäminen on käynyt rinnan kansallisen vaurauden nousun kanssa.

 

Päättyneet harjoitukset ovat olleet kansallinen voimannäyte. Ne ovat olleet omiaan lisäämään armeijan taistelukuntoisuutta, osoittamaan, missä on täytettäviä aukkoja ja missä suhteessa on kehittämisen mahdollisuuksia. Ne ovat olleet omiaan lisäämään kansakunnan luottamusta sotavoimiinsa sekä omaan itseensä. Toivotan Suomen armeijalle menestystä ja sen päällystölle taitoa ja voimia vastuullisessa tehtävässään.

Puheen alussa todettiin se mistä aina puhutaan ja mikä oli presidentti Paasikiven erityinen opastus, että

Maantieteellinen asemamme ei myöhemminkään ole toiseksi muuttunut.

 

Tuolloin oli puhetta siitä mistä myös vuonna 2022:

Sodan uhka on edelleenkin ja varsinkin nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa olemassa. Muuttunut on asema vain sikäli, että nyt, vuosisatojen jälkeen meistä itsestämme riippuu, minkä verran, kuinka voimakkaasti, varaudumme sodan vaaraa vastaan. On turha kieltää, että olemme olleet suunnilleen yhtä herkkäuskoisia kuin useimmat muut kansat, jotka maailmansodan päätyttyä tuudittautuivat uskoon, että jonkinlainen rauhan ja kansojen veljeyden aika oli alkanut. Itsenäisyytemme koko alkupuoliskon ajan me, jos asiaa on lupa nykyhetken kannalta arvostella, suuressa määrin laiminlöimme puolustuksemme. Vasta vähitellen on meille, kuten monelle muullekin, selvinnyt se todellisuus, jota kohti maailma on kehittynyt.

 

Suomen tuotantoluvuista 2022 on aihetta kirjoittaa hieman myöhemmin. Mitä kotipuutarhaan kylvettäisiin juuri kesällä 2022. Vehnän tuonti ilmeisesti supistuu ja lannoitteitten käyttö – ainakin tuontiin perustuvien raaka-aineitten osalta, mutta mietitäänpä sitä sitten.

 

Jätä kommentti

*