Tavoitteena EPU?

Prinsessa Diana oli hyvä ihminen.

Hyväntekeväisyys kuuluu perinteisesti aatelisille, joten prinsessan vetovoima sai asioita liikkeelle. Jako oikein hyviin ja pahoihin on helppo tehdä; Turun puukkoiskua on paha ja erittäin tuomittava. Miten ei-pakolainen pääsikään Eurooppaan ja yleensä Marokosta saakka Suomeen?

Talouskulma:

Suomella oli oikeastaan satumainen onni saada mittava pakolaisvirta vuonna 2015, koska tämä aktivoi suuren joukon vapaaehtoisia ja kosketti taloudessa ja ainakin puheissa jokaista. Emme esimerkiksi olisi saaneet sovittua sitä, kenelle elvytystä kohdennetaan, kenties liikemies kansanedustaja Harkimon arveleman miljardin verran, mutta massaliikkeen kautta valtio, ja moni yksityinenkin, kustansi mitä monipuolisinta toimintaa – mitä voi kutsua lamavuosina elvytykseksi – kysynnän kasvattamiseksi.

Ajatellaanpa että vuokrattiin lama-aikana tarpeettomia suuria kiinteistöjä, ostettiin vaatteita, ruokaa, lääkintäpalveluja, juristipalveluja, perehdyttämiskoulutusta, saatiin aikaan oikeuslaitoksen työsaran lisäystä, kohotettiin maahanmuuttoviranomaisten tärkeyttä aiemmin vähäisten tuntien lisäksi, lisättiin vapaaehtois- ja muitten yhteiskunnallisten toimijoitten toimintaa, ostettiin tulkkipalveluita aiemmin tarpeettomilla kielillä, lisättiin poliisin tärkeyttä vastaanottokeskuksissa ja haastatteluissa, annettiin puolustusvoimien virka-apua, ostettiin liikenneyrittäjien autopalveluita, vartioimisliikkeitten turvapalveluja pakolaiskeskuksiin, lisättiin maahanmuuton vastustajien aktiviteetteja, kuntien asuttamiseen käyttämää työaikaa ja asumispaikkoja, lisättiin em. kiinteistönomistajien työtilaisuuksia, maan hallituksen ja ministeriöitten työaikaa, uutistoimitusten monipuolisuutta ja aktiviteettejä sekä paikallislehtien työtä samoin, kuultiin ammattiyhdistysten mukanaolosta normipalkkauksen noudattamisen valvonnassa kaikissa oloissa – mitä tuossa pintapuolisesti on jäänyt mieleen. Talous tästä piristyi ja olemme kilpailukykysopimuksen myötä nyt nousukaudessa.

Sodan tappiokulma

Sodassa ja terrorismin vastaisuudessa menetetään materiaalia ja läheisiä, naapuri tai kaupunkilainen läheltä tai kauempaa, ehkä toisesta valtiostakin – uhrauksia tarvitaan ja uhreja tulee.

Kun arvioi tätä Suomessa virinnyttä taloustoimintaa, sitäkin, että maahan toivottiin ja oli eri tavoin jo haettukin halpaa tai edullista työvoimaa, ja sitä tulvi työllistettäväksi saakka, on kaikkien mielestä erittäin traagiset ja väkivaltaiset kuolemantapaukset ja haavoittumiset terroristiseksi luonnehditussa väkivallassa kuitenkin sodankäynnin kaltaisessa viitekehyksessä yksittäisenä tapahtumana vähäinen – siis rahassa ja ihmishenkinäkin. – Yksikin on tietenkin liikaa eikä ihmismenetystä saada koskaan takaisin.

Saavutettua yhdistävää toimintaa tapauksen kautta on arvostettava, osanottoa ja surutaakan kantamista erityisesti kiitettävä Turussa. Tämä ehkä hieman lievittää omaisten ja läheisten surua mutta ei sitä eikä menetystä poista.

Pelkästään rahamittarilla pelkistäen;

Ennenaikaisesti menetetty henki on yhteiskunnalle hyvin usein laskelmissa noin puolitoistamiljoonaa (ainakin) ja kaksi siis kolme. Kansantalouden kannalta ja teollisuuden odotuksissa mitä ilmeisimmin, maahan saapunut työvoima on kymmentuhantisesti tämä edellä sanottu määrä tai etu – kuka ja miten sen sitten laskeekin? Vakuutus- ja talousmiehet ehkä osaavat kertoa tarkemmin.

Surukulma

Perhe, yksilö ja kansallisellakin tasolla Turun terroristinen tapaus on järkyttävä ja sanattomaksi vievä – kukkia ja kynttilöitä tuottava, mutta johtajamme luovat uskoamme tulevaan, että tästä noustaan ja selviydytään yhdessä emmekä pelkää.

Suomen pakolaismassaan yhdistettäviä väkivaltatapauksia on ollut vain tämä yksi vakava. (Joitain levottomuuksia ja raiskauksia on ilmeisesti ollut, jos ken oikein muistaa,) Kun muita suruja maan sisäisesti on tätä enemmän, onnettomuuksissa ja liikenteessä esimerkiksi, jos se nyt yhtään ketään lohduttaa, olemme hyvän omantunnon ansainneita talousnäkökulman kannalta – suru menee ohi. Mannerheim-ohjelmassaan Donner esimerkiksi totesi, että liikenteessä on menetetty enemmän uhreja kuin viime sodissa yhteensä – ohjelman tekoajankohtaan mennessä.

Poliisista tosin tiedotetaan epäilyistä ja seurannasta, mutta entäpä sitten? Tästä takaiskusta toivutaan ja sisuunnutaan.

Suojelukulma

Poliisi tai viranomaiset eivät sinänsä kykene estämään näitä Turun kaltaisia tapahtumia – ainakaan tyystin. Näin aina tapahtumien kuluessa todetaan, olipa tragedia suomalaisen tai ulkomaisen käsialaa.

Kansalaisten on varauduttava ja suojauduttava itse, opittava asioita ja oltava valmis ottamaan jopa vastaan lisääkin tällaisia terrorismisodankäynnin iskuja, jos ja kun niitä tulee. Toivottavasti maahanmuuton hohdetta ei enää tästään himmennetä. Moni on asiassa ollut ja edelleen luottavainen.

Jäitä hattuun

Näissä tunnelmissa poliisin tai oikeuslaitoksen määrärahoja ei tarvitse lisätä. Poliisin työtaakka vähenee maahanmuuton hiipuessa – siis tuon luvattomasti unionin alueen kautta liikkuen tapahtuvan – samoin oikeuslaitoksen.

Emmehän suinkaan ole näiden seikkojen vuoksi menemässä tai ryhtymässä poliisivaltioon.

Tarkoitan tälle esimerkiksi sitä, että ihmismielessä tapahtuvista ilmiöistä eräs on Tukholma-syndrooma, millä tarkoitetaan kidnapatun kiintymistä ja puolustelua vangitsijaansa – nyt ei myöskään ole aika ”Turku-syndroomalle”, mikä tarkoittaisi kiintymistä ja turvan hakemista poliisiin aiempaa enempää.

Eipä niin, tai muuten olisi ehkä jopa ajateltava sitäkin, että poliisiviranomaiset ovat tahtomattaan tai jopa tieten edistäneet oman tärkeytensä kasvattamista sen vastapainoksi että virat ja määrärahat vähenevät – tietoisesti tai kenties vain alitajuisesti päästämällä maahan myös henkilöitä joita pidetään seurannassa mahdollisten terrori- tai vahingontekojen varalta. Hehän ne uhkaskenaariotkin tai –arviot laativat – kukapa nuo sitten tiennee todeksi tai vääräksi arvioida?

Poliisiupseereitten sanoin pakolaistiedotustilaisuuksissa ja uutisissa lausuen: jäitä hattuun. Emmehän ole menossa Euroopan poliisiunionin suuntaan, emme niin.

Poliisi hankkikoon poliiseille aseet vapaa-ajalle, jos virkamiehet tuntevat olonsa kansalaisten keskuudessa liikkuessaan turvattomaksi – että kansa alkaisi kapinoimaan tai vastaavaa, mutta noin yleisemmin lainsäädännön on oltava laadultaan sellainen, että omalla väellä ei tähän tarvetta ole – häiriintyneitä satunnaisesti tietenkin on omassa maassammekin, mutta yleisesti ottaen kansa on ollut lainkuuliainen ja rauhaa rakastavaa.

Virkamiehiltä leikattu lomaraha olkoon rangaistuksena siitä ettei valtion virkavalta ole kykenevä suojelemaan kansalaisia ja kanssakulkijoitaan, tyystin. Osaltaan tämä varmasti myös tasaa pakolaisuuskustannuksia viranomaisessa. Ministereitten ja jäljempänä turvallisuuden heikkenemisskenaariossa mahdolliseksi tuleva olettaman aiheuttaneet turvallisuusvastaavat voivat osaltaan osallistua talkoisiin tätä enemmän, ministerit ja kansanedustajat, poliisin ja puolustusvoimien ylijohto jne.

Turvallisuuskulma ja edullisimmuuskulma

Jos kuitenkin olisi totta että turvallisuustilanne on Suomessa heikentynyt – siis uhka-arviot nousseet – vuoden 2015 jälkeen, sen sijaan että panostamme poliisi- ja muihin valmiuksiin enenevässä määrin tämän vuoden 2018 kaltaisessa ympäristössä, edullisinta kaikilla mittareilla on palauttaa vuoden 2014 tilanne, eli lähettää maahan tavalla taitoisella itsensä saattaneet laittomat tai vielä arvioimatta olevat tulijat rajan taakse takaisin – sinne mistä ovat tulleetkin, turvallisesta Ruotsista ilmeisesti enimmäkseen.

Kesällä 2015 nuorehko nk. maahanmuuttoministeri tai vastaava erityisesti leuhki uutisissa sillä, että kauttakulkijoita päästettiin Suomen rajalle kuvissa esiintyneine bussilasteineen ”kunniaa tehden” tai sivusta seuraten – kyyti kääntyisi tässä takaisin.

Niin, jo pitkään meillä on voinut käydä ulkomailta käsin töissä ja urakoimassa esimerkiksi rakennusalalla, mutta, ovatko home ja kosteusvauriot siitään vähentyneet edullisen (halpa)työvoiman myötä, että voitot olisi käytetty edullisempien ja parempien talojen rakentamiseen? monen käsityksen mukaan eivät.

Naimanäkökulma

Turun tapaus vaikuttaa selkeästi siltä että naisiin kohdistunut väkivalta on mitä ilmeisimmin siitä johtuva, ettei kotimaassaan isällä ole ollut varaa ostaa monipoikaisuuden tai muun syyn vuoksi pojalleen vaimoa, jolloin kolli on suunnannut länsimaihin huoraamaan tunnetusti kehnoin tuloksin; seksiin tarvitaan rahaa (kerrotaan ilotaloista) ja yhdysvaltalaisissa piireissä miehen lyhyys tai pienuus kompensoituu kolmensadantuhannen dollarin pääomalla, jos nyt ei sääliseksiä lueta mukaan, mitä sitäkin sanotaan olevan. Tottahan naisten etelän lomamatkojen ”uimarantatuliaisia” on jo  aika-ajoin havaittu olevan, mutta terroristisesta toiminnasta epäiltyjen kohdalla tästäkään ei ole näyttöä.

Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuuskulma

Kun puhe leviää siitä että kaikki em. tulijat palautetaan aikanaan, ei kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään välittömästä tai oikeudessa vatuloinninkaan jälkeen annetusta käännytyspäätöksestä – eikö niin.

Valtiot suosivat nk. laillisia hallituksia toisissa valtioissa, jopa Syyrian, Egyptin jne arabikeväitten kaltaisten tukahduttamistoimien uhallakin, aiheutettua pakolaisuuspolitiikkaa, jolloin suositaan sanottua toimintaa sillä että se hyväksytään ottamalla näitten toimien aiheuttamia pakolaisia vastaan.

Kansainyhteisön on kyettävä estämään pakolaisuutta aiheuttava toiminta jyrkästi.

Sanotaanpa se Venäjälle, Irakille, Kiinalle ja muillekin, jotka tukevat Syyrian hallitusta – tai vastaavasti samoin käyttäytyneissä muissa valtioissa – sanotaanpa, eikä hyyssätä, ja mennään heitä ojentamaan vaikkapa YK:n poliisi- ja voimatoimin!

Jätä kommentti

*