Tuoksuissa tuomien

kesä

Kesä alkaa kun tuomi kukkii.
Pääsky on muuttanut jo, mutta nyt on kesä. Tuomen kukinnasta muistuu mieleen joka vuosi hetkeksi lapsuuteni ajan radiosta kuultu laulu, missä hieman kaihomielin muistellaan tiettyä kesää ja sen valkoisia kukkasia.
Lapsuudesta muistan myös, että tuomen kukkia taitettiin myös maljakkoon – ne tuoksuivat juhlallisesti. Oli kesä ja lämmintä. Oli luultavasti sunnuntai. Talvi oli taittunut ja ensimmäiset kukat puhkesivat luontoon.

Tuomien kukintaan sisältyy varmasti aina ripaus tuon laulun romantiikkaa – haaveita tulevasta kuun loistaessa hiljaiseen yöhön. Niin, vuodet on vierineet – ne vierivät nyt tuomien tuoksuissa haaveileville, kuten laulussa tuota aikaa muistelleille. Haaveet on haihtuneet – muistot kuitenkin elävät.

Tarkkaan ottaen nuo muistot ovat alkuaan hieman varkaissa olleen muistoja; aikoinaan kunniallinen tyttö oli tarkoin kotona ja lienee viipyillyt kunnolliseksi tunnetun pojan kanssa hiljaisessa yössä, kenties vain kotipihansa laidalla – viipyili kuitenkin, jopa niin että tästä jäi ikiaikaiset muistot.

Kuinkahan olisi, jos yleiskulttuurina olisikin mystisen salattu kauneus hunnun ja pitkän yöpaidan kätkemänä? Vaimosta sovittaisiin isien kesken ja koko loppuelämäksi. Naiset viettäisivät aikansa miesten suojelevassa huomassa, kotona perheestä huolehtien. ? Ainakin tällöin elämässä moni asia olisi halvempaa. Meikki- ja kauneusteollisuuteen uhratut varat voisi kohdentaa johonkin oikein hyödylliseen tai jättää tyystin käyttämättä. Muoti olisi yksinkertaista, tai sitä ei olisi käsitteenä lainkaan. Kilpailu puolisosta olisi oikeastaan pelkästään taloudellinen, olisiko pojalla tai hänen isällään varaa ostaa puoliso?

Kuinka länsimainen romantiikka jaksaisi tai olisi kehittynyt tuossa linjassa, on arvoitus.

Nyt tosiaan on se aika kun ihmismassat liikkuvat lähes alusasuissaan – kesämuodissa – tuomien hetken tuoksuessa, kesän puhjettua kukkaansa.