Turha surra toimittajaa

Mukavia nämä matkailijat;

Suomeen on tulossa turistiryntäys joulun seutuun. Hyvin usein mukavat matkailijat kaupungilla vastaan tullessaan tarjoavat purkista rahaa, mutta kieltäydyn aina, koska matkailu on kallista Suomessa vaikka viikonlopputarjouksia onkin ja lomapaketteja. Kesäisin eräät jakavat torilla rahaa laatikoista tehokeinoinaan  esimerkiksi näytös, posetiivin soitto tai muu musisointi. Lapsille kerrotaan myös, että kirkossa jaetaan rahaa salissa kiertävästä hatusta.

Onpa joskus käynyt niinkin, että kun lehdessä on ollut komea juttu kiinnostavasta kulttuurivierailusta torin laidalla, niin parin päivän kuluttua on kerrottu että taskuvarkaudet ovat paikkakunnalla lisääntyneet – uutisten korreloimatta toisiaan, olematta syy-seuraus -suhteessa siis – näin vain on käynyt – että taskurahaa voi saada tai antaa pois.

Turvallinen olo

Ammattimatkailija on turvallinen vieraana. Rahaakin hänellä on. Hän on nauttimassa kulttuurista jne. – lomalla. Mutta, yrittämiseen sisältyy riski. Matkailu kuten moni muukin liiketoiminta siis sisältää riskin, mitä hallitaksemme otamme matkalle lähtiessämme matkavakuutuksen jne. Vastaanottajina meillä on vastaavat yrittäjän vakuutukset ja yhteiskunnan turvaamistoimet.

Pelkän riskittömän turismin varaan emme laske majoituskapasiteettiamme tai palvelluitamme – sitä mitä myymme, sillä maahan tulisi päästää kerrallaan ulkomaalaisia vain sen verran mitä suojeluspoliisi kykenee seuraamaan. Ja tämä määrä on ilmeisesti vain muutama sata, ehkä tuhat, joista on turvallisuustasoa koskeneissa uutisissa jo kerrottukin – ehkä luku on jo sinänsä täysi?

Matkailu luo vaurautta ja yrittäjyyttä

Massojen matkailuun sisältyy siis tilastollinen riski – pienen pieni, lähes olematon – tunnuksettomia vihreitä motoristeja tuskin Suomen joulusesongissa sohjokelillä liikkuu, moottorikelkkakin tahtoo hyytymään. Turismin tuomaan matkailutuloon me turvaamme, ja Joulu on siihen otollinen ajankohta, heille jotka tahtovat pimeän kaamostalven kokea, nähdä oikean joulupukin ja porot, revontulet jne. Tästä valtiokin saa verotuloja ja yrittäjät leipänsä – kaikki kehittyy. Kauppa se on mikä kannattaa.

Toimittajista

Kiitos, ken pääsi jo näin pitkälle – kirjoittelin uutisia ja muuta mieleen johtunutta.

Tämä toimittajajuttu on peräisin uutisesta että Savon Sanomissa alkoi yt-menettely, ja väkeä on vähennettävä (Keskisuomalainen konsernin Iisalmen Sanomissa myös) Itä-Suomessa. Entisen luottamusmiehen ajatuksissa sytytti.

Samaan aikaan lehtien omistajilla on huoli valeuutisista ja kilpailevasta mediasta, kuten lehtien omistajien näkemys yle:n roolista että myös televisiomediasta yleensä vaikuttaa olevan – myös sosiaalinen kansainvälinen media vie mainostuloja, ja ne menevät ilmeisesti halvempiin veromaihin kuin mitä Suomi on, tai ainakin muualle kuin Suomeen, noin yleistäen.

Niin, Savo menetti Savon Sanomat oikeastaan jo silloin kun savolaiset houkuteltiin myymään paikallisen lehden osakkeitaan – Taito Tuunanen muistaakseni oli tällöin asialla – Olisivatko hänen juttunsa olleet nykykielellä valeuutisia, ei maallikko osaa arvioida, mutta lehden uskottavuutta ilmeisesti jo silloin toiminnalla pyrittiin amerikkalaistyylisellä kampanjalla horjuttamaan. Kun en omistanut osakettakaan, en pysty tarkemmin sanomaan, mutta jopa kilpailijat osallistuivat eräänlaiseen omistajuuden betonointiin, ettei olisi joutunut bulvaaneitten käsiin – näin muistelen.

Ylimääräisistä eroon?

Käsittääkseni toimittajakuntaa on jo karsittu – voittojen ja/tai aatteen vuoksi – edellisissä saneerauksissa? Taloustoimitus meni Kuopiosta jo vuosia sitten, samat keskitetysti toimitetut jutut julkaistaan nykyisin eri lehdissä, ja Kuopion toimitusta harvennettiin kaiketi jo pariin otteeseen ja eläkkeelle jäännit lienevät pelastaneet useita, kuten yrityksissä yleensäkin on tapana – luonnollinen poistuma.

Tuskinpa enää entisiä maalaisliittolaisia Kuopion toimituksessa on – Kono taisi itsensä sellaiseksi pakinassaan määritellä – edellinen päätoimittajakin luonnehti itseään, tai mikä mielikuva jäi – stubilaiseksi, siis ainakin kokoomuksen mieheksi? (tuskinpa yksityisomisteinen yhtiö osuuskuntalehteä tai kommunistisia aatteita viljelläkseen lehteä kustantaisi muutenkaan? tuskinpa niin – eikä toisinkaan päin?

Lehdistön tulevaisuus?

Mikä lienee lehdistön linja aatemaailmassa nykyisin?

Päivi Räsänen pressiklubissa  mainitsi äskettäin jotain, minkä voisi tulkita omistajan äänenkannattajaksi ja toimittajaksi sillä äänenpainolla – ehkäpä näin on aina ollut, kun oli puoluelehtiä tai erilaisia muita uskonnollisia taustoja tai vastaavia – eli, että kaikki on kuten ennenkin.

Ilmeisesti aina saneerauksissa kuitenkin jäävät he, jotka parhaiten ovat omistajalleen uskoliset tai mieluiset – ainakin saattaisi näin arvailla. Mikäpä se tässäkään olisi muuttunut?

Ja rahahan se ratkaisee – lehti saattaa toki tästäkin saneerauksesta kehittyä – tai ainakin säilyä vielä toiset 110 vuotta. Kieltämättä vaikea ala yhdistää kannattava liiketoiminta ja sananvapaus toisiinsa, kun totuutta ei yleensä ilmeisesti haluta ensimmäisenä kuullakaan …

Turha surra toimittajaa

(postaukseni otsikko on em. yt-uutisen aikaan luettavanani olleen vuonna 1968 julkaistun, Helsingin lehtimaailmaan sijoittuvan dekkarin nimi; toimituksessa paljastui murha, minkä vyyhden selvitti naistoimittajaksi palkattu henkilö, joka alkuaan oli palkattu salaa selvittelemään varhaisten uusnatsien tekemiä seinätöherryksiä, eli ei liity tähän juuri mitenkään – juttu vain on jäänyt, kun muita päivänkysymyksiä tulee tusinoittain joka lehdessä lisää)