naisten työprikaatit maatöihin

Maaseudun elinkeinot ounastelevat tänä vuonna työvoimapulaa marjatiloilla. Tai oikeammin: haikailevat halvan ulkomaisen vierastyövoiman perään, jos uutisoinnin perusteella voi näin päätellä. Työttömien tai lomautettujen hyödyntämiseen kukaan ei ole haastatteluissaan tietääkseni viitannut?

Selkeä ratkaisu, kun työvelvollisuus on nyt aktivoitu terveydenhuollon henkilöstön osalta, on perustaa Suomeen “työprikaateja” tukemaan maalaistyötä – ruokahuoltoa.

Sotien aikana naiset vastasivat pääasiassa kotirintaman töistä. Tunnetuin talkoohomma saattoi olla laskiaisena 1942 käynnistetyt mottitalkoot. Suomi tarvitsi halkoja. Kaupunkilaisille järjestettiin yhteiskyytejä  viikonloppuisin.

Jo ennen sotia maatilojen emäntien työpäivä oli arvioitu kestäneen yli 12 tuntia – ylös aamukolmelta ja nukkumaan iltayhdeksältä – on moni kertonut työpäivän olleen. Miesten ollessa rintamalla, sotavuosina työtaakka kasvoi entisestään pelloilla ja metsissä. Kerrotaan, että kesällä 1942 oli kaikkiaan 32 tuhatta työvelvollista naista maalla keväällä kylvöaikaan  ja syksyllä sadonkorjuutöissä. Vuonna 1943 määrä oli jo 140 tuhatta. Tänä vuonna koronan vuoksi lomautettuja on uutisoinnin perusteella huomattavasti enemmän.

Kiina lähetti professorit ja ennen vallankumousta hallinneen älymystönsä uudelleen kasvatettaviksi maatöihin, ja kaiketi tehtaisiinkin. Lomauttavien firmojen johtajat ymv. voitaisiin lähettää niin ikään maataloustöihin ja puutarhoihin – pitämään lomaa kun omaa firmaa ei alla ole eikä työväkeä johdettavana.

Marjatilojen ongelma on ratkaistu …


lisäsin otsikkoon naisten, kun meidän miesten on hyvä hieman lepäillä, ja tytöt jaksavat yleensä entisajan isoäitiensä malli mukaan paremmin puutarhahommissa (eivätkä ole asevelvollisia).

mitäpä sanot?

Jätä kommentti

*